Testailupunkkeri

Käväisi äsken tuolla Riihivillan blogissa, siellä on aiheena kokenillivärjäykset. Kuinka ollakaan, sain eilen juuri valmiiksi Kiran neulakintaat, jotka tein Riihivillan kokenillilangoista. Olin ostanut langat kauan kauan sitten ja säästänyt niitä johonkin erityiseen. Kira ja Stefu kävivät kylässä viikonloppuna ja Kira katseli toisia kokenillilapasia, joita olin tekemässä. Sovitteli ja ihasteli ja pyysi tekemään itselleenkin. Niin minä sitten tein Riihivillan langoista. Niitä oli kolmea eri sävyä ja Kira sai sitten kirjokintaat: kärki vaaleaa punaista, peukalo tummempaa ja ranne kokenilli-verihelttaseitikkiä. Ja hapsut, ehdottomasti hapsut: vihreää! Kuukausi onkin vierähtänyt siitä, kun kinnas- ja lautanauhakone lähti käyntiin, silloin kun Saara ja Teemu kävivät. En lakkaa hämmästelemästä sitä, miten värit vievät mennessään. Tuijotan lankoja, siirtelen ja sommittelen... ja sitten ne yhdistyvät itsestään. Punaista...aika paljon punaista. Ja keltaista. Ja vihreää.´ Neulakinnastöitä on sy...

Tässä muutama viime syksynä kuvattu neulakinnastyö. Monenkokoista sukkaa on tullut tehtyä! Jep, tänään ilmestyi sitten se Kotiliesi, jossa on neulakinnasohjeeni. Se, miten se päätyi lehteen on pitkä tarina, mutta siihen liittyy Viking Line, Tallinna, Madonna ja Seura-lehden Virpi Valtonen. Siellä on nyt sitten kuvien ja sanojen avulla selvitetty peukalon päällä pyörivä suomalainen pisto. Tammikuussa tulikin ulos jo Etelä-Suomen Sanomien Viritä vapaalle -liite, jossa opetin tätä samaa pistoa. Ja Laura Hämäriltä on ilmestynyt Koti-lehdessä mainio ohje pyöreällä aloituksella tehtäviin kintaisiin. Lauran eli Lankadontin ohjeen sain retrosti postissa Elinalta. Laura on ollut tekemässä sitä kulttuurien museon neulakinnasohjetta, jossa tehdään pyöreällä aloituksella raidalliset kintaan, vähän Euran emänään kintaiden malliin. Kinnaskursseja järjestetään ahkerasti ympäri maata, meilläkin oli viime kesänä vain ja ainoastaan neulaamiseen keskittynyt käsityöpiiri, joka kokoontui Teerenpeli-ravinto...

Tässä portti on vielä sitkeästi pystyssä ja pihapuutarhuri suunnittelee hakevansa lapion... Kulunut talvi on ollut todella rankka. Taloa on lämmitetty ja puuliiteri on nyt tyhjä. Lumi vei räystäät. Katsotaan mitä tapahtuu kun tuo lumi alkaa sulaa: uppopumppua pitää vahtia varmaan aamusta iltaan. Puutarhan puut ja pensaat ovat kovilla. Orapihla-aita on kaatunut lumen painosta ja saakin mennä, se kaadetaankin kokonaan kevään koittaessa. Kähröporttimme sinnitteli pitkään, mutta nyt se on rojahtanut ja hautautunut jonnekin lumen sekaan: ... mutta myöhästyi. Portti rojahti nurin ja on nyt hautautunut lumeen. Rautapadan köynnösten pajukehikko on ottanut myös vauhtia. Surullisin näky ovat ikivanhat omenapuumme: näyttää siltä että joudumme kaatamaan ne kaksi, joissa on ollut pihan parhaan syöntiomenat. Toinen niistä makaa jo naapurin puolella, ja puiden luokse kahlannut herra totesi, että isoja oksia on revennyt. Tässä mylläkässä on kaksi puuvanhusta. Toinen on antanut lumelle periksi ja maka...

Peräti 25 kurssilaista otti selvää keskiajan pukeutumisen hienouksista viime viikonvaihteessa. Siitä on reilut kolme vuotta, kun menin ensimmäisen kerran Suomen keskiaikaseura eli SKA:n tapahtumaan. Menimme Ilonan kanssa Talvi-iltaan laajentamaan kokemuspiiriämme, siis viikinkiajan laivan ja Hollolan seuran lisäksi. Ja oli siellä sellainenkin hyvä syy kuin pari kuukautta aikasemmin tapaamani Knut... Minua kosketti se tapa, miten lämpimästi ensikertalaiset otettiin vastaan Aarnimetsään. Jolanda tuli halaamaan minua ja sanoi, että ihanaa, kun olemme Kuutin kanssa löytäneet toisemme. Majoituimme samaan huoneeseen oikein kivojen ihmisten kanssa ja juttelimme vaatteista. Minulla oli muinaispuku ja ihastelin rouvien 1300-luvun vaatteita. Kuulin, että "tuo Helenan puku on kokonaan käsin tehty". Vaude!!! Ja ne napit!! Mikään ei ollut sen jälkeen entisellään. Siis vaatteiden ompelu käsin on totta, eikä vain tarua. Siis tuolta ne oikeasti näyttävät! Ja tietoa on saatavilla! Kirjoitin p...