Pesäkkeessä on tapahtunut paljon edellisen kirjoituksen jälkeen. Liian paljon.
No, Nuijasott ja Visbyn telttaleiri on eletty. Puutarha kukoistaa, tomaatit kypsyvät ja kukkaniityn ensimmäiset iloiset kävijät ovat löytäneet metensä. Se ilahduttaa.
Mutta Visbyn leirin ensimmäisenä päivänä kotoa saatu uutinen ei ilahduttanut. Sisko soitti. "Olen menossa teille. Teillä on tulipalo".
Maailma romahti.
Oli kauheaa kuunnella puhelimessa sireenien ulvontaa omalla pihalla. Kuunnella, miten palomiehet juoksivat ympäriinsä ja moottorisahat repivät talon seiniä ja sisäkattoja auki.
Palo lähti keittiöstä viallisista sähköjohdoista ja levisi välipohjan purutäytteissä hehkuvana pätsinä. Rikun isää on kiittäminen siitä, että meillä on edelleen kaunis kotimme. Hän toimi hienosti ja nopeasti. Äiskä eli mamma pelasti koiria ja kissoja ja poikia pihalle ja hälytti palokunnan. Ukki katkaisi sähköt ja esti märillä pyyhkeillä sen, ettei palo saanut happea.
Palokunnan mukaan kaikki oli kiinni kahdesta minuutista. Onneksi asumme vajaan kilometrin päässä paloasemasta.
Nyt etsitään maksajaa, syyllinen on jo löytynyt.
Hibernaatiopesäke oli tähän aamuun asti kylmänä ja pimeänä, koska kaikki talon sähköt ovat käyttökiellossa. Tänääm, viikko palon jälkeen, saimme kotinamme toimivaan kellariin valot ja lämmöt päälle. Takkatuli lämmittää keskikerrosta ja kiitos sähkömiehen ja rakennusmiesten kaapelikelojen, yhteydet ulkomaailmaan toimivat taas.
Pesäke hiljenee nyt hetkeksi. Ompelu jatkuu... Ollin häätunika oli paloalueella, mutta pelastui ja nyt sitä tehdään taas. Suskilta on saatu upeat nauhat ja kyllä tämä tästä.
Jos jotain voi tässä sanoa: pitäkää vakuuutukset kunnossa ja ostakaa palosammuttimia.
Tai sitten luottakaa siihen, että teillä on kotimiehistössä Ukki, Mamma ja suojelusenkelit.
No, Nuijasott ja Visbyn telttaleiri on eletty. Puutarha kukoistaa, tomaatit kypsyvät ja kukkaniityn ensimmäiset iloiset kävijät ovat löytäneet metensä. Se ilahduttaa.
Mutta Visbyn leirin ensimmäisenä päivänä kotoa saatu uutinen ei ilahduttanut. Sisko soitti. "Olen menossa teille. Teillä on tulipalo".
Maailma romahti.
Oli kauheaa kuunnella puhelimessa sireenien ulvontaa omalla pihalla. Kuunnella, miten palomiehet juoksivat ympäriinsä ja moottorisahat repivät talon seiniä ja sisäkattoja auki.
Palo lähti keittiöstä viallisista sähköjohdoista ja levisi välipohjan purutäytteissä hehkuvana pätsinä. Rikun isää on kiittäminen siitä, että meillä on edelleen kaunis kotimme. Hän toimi hienosti ja nopeasti. Äiskä eli mamma pelasti koiria ja kissoja ja poikia pihalle ja hälytti palokunnan. Ukki katkaisi sähköt ja esti märillä pyyhkeillä sen, ettei palo saanut happea.
Palokunnan mukaan kaikki oli kiinni kahdesta minuutista. Onneksi asumme vajaan kilometrin päässä paloasemasta.
Nyt etsitään maksajaa, syyllinen on jo löytynyt.
Hibernaatiopesäke oli tähän aamuun asti kylmänä ja pimeänä, koska kaikki talon sähköt ovat käyttökiellossa. Tänääm, viikko palon jälkeen, saimme kotinamme toimivaan kellariin valot ja lämmöt päälle. Takkatuli lämmittää keskikerrosta ja kiitos sähkömiehen ja rakennusmiesten kaapelikelojen, yhteydet ulkomaailmaan toimivat taas.
Pesäke hiljenee nyt hetkeksi. Ompelu jatkuu... Ollin häätunika oli paloalueella, mutta pelastui ja nyt sitä tehdään taas. Suskilta on saatu upeat nauhat ja kyllä tämä tästä.
Jos jotain voi tässä sanoa: pitäkää vakuuutukset kunnossa ja ostakaa palosammuttimia.
Tai sitten luottakaa siihen, että teillä on kotimiehistössä Ukki, Mamma ja suojelusenkelit.
Ihan kamalaa! Onneksi onnettomuudessanne oli iso onni mukana ja täydelliseltä katastrofilta vältyttiin. Huh, tuollaista soittoa pelkää kaikista eniten aina lomaillessaan.
VastaaPoistaToivottavasti saitte kuitenkin Visbystä jotain irti.
No huh huh, oli onni todella pienestä kiinni! Ihan sydäntä kylmäsi lukea viestiäsi. Toivottavasti asiat kuitenkin järjestyvät ja arki alkaa kulkea normaalisti.
VastaaPoista