Vivat Konstalle!

Että osaa käsitöiden tekeminen hyvässä seurassa olla mukavaa, kivaa, ihanaa ja rentouttavaa. Eli ihan mielettömän paljon kiitoksia kaikille Glimsin tapahtuman kanssakävijöille. Konsta ja Espoon museon väki olivat järjestäneet hienon tapahtuman. Mukavaa oli sekin, että kun kyseessä oli nimenomaan käsityöläistapahtuma, paikalle tulleet yleisön edustajat olivat oikeasti kiinnostuneita siitä mitä näkivät ja kokivat.

Vapaakomppanialle pitää antaa erikoismaininta kunniamerkein. Hienosti pukeutuneita huoveja ynnä muuta sotaväkeä ja komeita harjoituksia. Ihan siinä sydän sykkelehti.

Johannan kanssa sain viettää rattoisaa sunnuntaina Jaellen upean teltan suojissa... oli huomattavasti helpompi sovitella rus-takin koristenauhoja ja nappeja oikeille paikoilleen, kun sai asetella työtä pöydänkulmalle. Lauantaina tein töitä omassa katoksessa maassa taljalla istuen ja voi miten alkaa ikä painaa : )

Sunnuntaina oli hauskaa kun vanhempi rouva, siis ainakin viiskymppinen, tuli luokseni ja otti SKA-esitteen... sanoi että "ihanaa kun te ette kaikki olekaan vaan jotain parikolmekymppisiä, että näköjään voi vähän vanhemmatkin harrastaa".
Oli ollut huolissaan, että pääseekö hän lainkaan mukaan keskiaikajuttuihin, kun kaikki ovat olleet kovin nuoria... rouva on tähän mennessä ollut tekemisissä lähinnä aina niin virkeiden Harmaasusien kanssa ja ilahtui, kun löysi hieman----ööööh---varttuneempaakin harrastaja-ikäluokkaa.

Viitta ja rus-takki ovat siis valmiit. Pussihousujen kimppuun siis ja sitten enää se aluspaita.

Tätä kirjoittaessani kuuntelen kellarissa kun putkimiehet tekevät hommia keskikerroksessa. Jooo-o, ensimmäinen valonpilkahdus on tuo ankara Jouni-putkimies, joka soitti sunnuntaina iltauutisten aikaan ja sanoi, että voisi tulla aloittamaan työt aamulla.
Jibii!!! Pesäkkeen jälleenrakentaminen on alkanut edes putkitöiden osalta.

Minä kerään voimia työelämää varten vielä tämän viikon ja pakkailen kotia sinistä konttia varten. Pitäisi laittaa kirjat laatikoihin, mutta ei kaikkia. Keittokirjat ja keskiaikakirjat lähtevät Monontien ahtauteen. Ilman niitä ei ihminen tule toimeen.

Ai niin. Johanna on aarre ja helmi ja ihana ihminen. Puhuttiin lauantaina kirjonnasta ja tiede-ja taidekisojen dokumentoinnista. Toi sitten sunnuntaina valtavan pinon hienoja kirjoja ja jos rohkeus riittää, joudun harkitsemaan pitkään ja hartaasti hääpukuisen Oliverin pistämistä tiede- ja taidekisaan näytille kruununturnajaisissa.
Ai joo. Laitan sinne kaupan pystyyn. Tulossa on ainakin Torstin korut, Johannalta isoja lasihelmiä, Suskilta lautanauhoja ja ehkä jotain muutakin kivaa sekä turkiksia. Jos joku tarvii jotain erityistä niin kannattaa vaikka kysyä etukäteen.

Menisköhän jo tänään päivä itkemättä?