Hienoja lahjoja ja talkoita kans

Häistä on nyt reilu viikko, mutta edelleen leijailen jalat kymmenen senttiä irti maasta. Rouvailu sujuu hyvin, kiitos vaan kysymästä. Uusi sukunimi sen sijaan tuottaa vaikeuksia.

Makuuhuoneessa seisoo edelleen Annelin mallinukke ja nyt sen päällä on minun huomenlahjani. Ihastelin näet jo kesällä kalastajan vaimon viittaa eli villaista vaippaa, jonka on tehnyt kankuri Hannele Köngäs. Hän opettaa kudontaa muinaisartesaaneille ja oli tehnyt aivan mielettömän ihanan hartiahuivin. Se on värjätty väriresedalla ja väri on kuulemma "viikinkien VAU" eli jo muinaissuomalainen esi-äiti olisi ihastellut sitä.
Ja herra oli ostanut sen minulle lahjaksi! Olimme rouva Tofan luona Tuomaanolveilla muikkarit päällä ja minulla oli VAU mukana. Siihen on ihana kääriytyä.
Kuva ei anna sille oikeutta, väri on ihan väärä, sillä oikeasti se on hennon vaaleanvihreä, mutta VAU on siis taivaallisen hieno.



Annelilta saimme lahjaksi niinikään shaalin. Se on hienon värinen ja ihan käsittämättömän hieno käsityö. Olen yrittänyt pohtia, miten ihmeessä se on tehty. Pinja-koira ihastui siihen heti ja alkoi kaivautua siihen nukkumaan, mutta tätä ei anneta koirien maattavaksi. Aion jouluna pötkötellä sohvalla uuden peittomme alla ja syödä marmeladia, siis vihreitä kuulia. Niitä ilman ei ole joulua.
Tässä lähikuva Annelin tekemästä peitosta.
No, ei herran huomenlahja jäänyt yhtään huonommaksi, tosin hän sai sen aseenkantaja Hyväriltä jo ennen vihkimistä. Jani meni sakastiin sulhasen tykö, lankesi polviasentoon ja ojensi suuren kankaaseen käärityn puisen rasian. Kertoi ylevin sanankääntein, että morsian toivoo, että sulhanen käyttäisi tätä...
rasiassa oli herra Torkkelin tekemä bollock-tikari eli siis tutttujen kesken kikkelitikkari.
Kotimaista huippulaatuista käsityötä terästä tuppeen ja lahjarasiaan. Terän Torkkeli hankki... oisko Kuralan sepältä?
Pitää tarkistaa.
Olivat olleet äimän käkenä kaikki sakastissa, aina pappia myöten. Hieno juttu, tiesin että jos joku osaa hoitaa seremonian niin Jani. Kiitos siitä hänelle vielä kerran.
Ja Torkkelille.
Häälahjoista emme juurikaan esittänyt toiveita... mutta voi että mitä hienoa me saimme. Ja taas lähtee Turun suuntaan kiitoksia ja kumarruksia, sekä tietysti Viikikinajan laivan porukoille ja kaikille niille, jotka olivat arkun maksajina.
Me näet saimme taotun ja niitatun padan eli cauldronin sekä viikinkiarku, mallia Oseberg. Pata on Suskin koulukaverin tekemä ja arkku Torkkelin.
Val ry:llä oli oma lehmä ojassa, minä näet olen se kokki laivareissuilla ja olivat tilanneet tarpeeksi ison padan, että riittää muhennosta koko miehistölle : )
Pata oli täytetty kaikenlaisella ihanalla, mitä voi keittää saaren rannassa. Linssejä, mielettömän upea satsi erilaisia papuja ja kuivattuja marjoja sekä savustettuja manteleita. Heh. Ehkä jo ensimmäisellä purhehduksella?

Arkku on hieno ja erittäin mieluinen. Siihen on tulossa vielä lukko. Arkku kulkee jatkossa mukanamme reissuissa, sinne saa kaikenlaista tärkeää talteen. Ihanaa!

Viime viikonloppuna Sotka olikin yhtenä teemana. Pidimme kunnostustalkoot ja pienet pikkujoulut ja suunnittelimme jo kevään ohjelmistoa, joka pitää sisällään siis kevättalkoot, vesillelaskun, ensimmäisen purjehduksen ja uusien jäsenten hankintaa. Järjetämme myös yleisötapahtuman Sipooseen.

Naureskelimme, että nyt tarvittaisiin nuoria, pieniä, terveitä ja notkeita jäseniä, jotka mahtuvat trailerin alle laivan pohjaa raapimaan ja tervaamaan paremmin kuin tämä nykyinen keski-ikäistyvä miehistömme.

Havainnollistan tätä kuvaparilla. Kartsa laivan alla ... ja tultuaan sieltä pois.

Haluatko mukaan? Me kerromme miten se onnistuu! Ja se on oikeasti kivaa!!!

Kartsa uhrautui: yleensä tämä on pienten naisten hommaa. On tullut tehtyä muutaman kerran.

Äsken soitin romaninaiselle ja sovin treffit kahvilaan haastattelua varten. Aion pohtia vuoden alkajaisiksi, onko naisella oikeus hameisiin ja helmoihin. Keskiaikavaatteissa julkisilla paikoilla kulkisessa kun kuulee kaikenlaista... mutta siitä siis tammikuun alussa.