Marttaa etsimässä

Herra Matuls (jep, se on samalla Tomaszin lempinimi) löysi Suomesta kaikenlaista kivaa: panssarimuseon, tykkimuseon, reserviläiskaupan, Hämeen linnan... ja sitten tämän meidän Ilonamme.

Rudi möi gambesoneja ja miekkoja Turussa, osa gambesoneista jäi Suomeen myyntiin. Tämä kuva on otettu kaupungintalolle tehdyn yllätysvisiitin aikana.

... menivät sitten puolalaiset...paitsi että eteisessämme on yksi keskiaikakauppa... Matuls Finland...

Tomasz ja Rudi lähtivät, tavarat jäivät. Osa onkin jo myyty eteenpäin, mutta monta mukavaa juttua on vielä suomalaisille keskiaikaharrastajille.

Nyt sitten vain leirejä pystyyn ja aikakautisia kalusteita telttoihin! Jaa, Eikka tekeekin jo ostoksia.

Hyvä näin. Puolalaisille keskiaika on arkipäivää, ei joku pällisteltävä ihme markkinoilla. Heillä tätä hommaa voi harrastaa kolmessa eri paikassa joka viikonloppu. Heillä on runsaasti täysin aikakautisia tapahtumia, joissa käy vain harrastajia. Ei siis turisteja kameroineen näpsimässä otoksia... Turussa oli välillä ihan apina-olo.

Yksi rouva jäi mieleen. Vanhempi rouva, sininen helvetinikkunamekko, turkissomisteilla. Liina neuloilla myssyyn kiinnitettynä, sunnuntaina irtoletit... ihan täydellistä. Sama rouva oli ollut Linnaleirissä seuraamassa taisteluharjoituksia. Herrat Robert, UlfR ja Knut olivat olleet japanilaisen turistiryhmän valokuvattavana ja tämä yksin liikkunut seniorikeskiaikaharrastaja oli kaapattu mukaan niihin satoihin valokuviin, joita japanilaiset olivat näpsineet.

Mekin poseerasimme kuvissa yhdessä ja erikseen tämän kivan rouvan kanssa... sellaisia markkinavieraita lisää!

Vähemmän niitä, jotka mulkoilevat harrastajaa kuin spitaalista ruttopotilasta ja arvostelevat käsitöitä liian kalliiksi.

Miia soitti yhtenä päivänä sangen suruissaan. Joku naapuriliikkeen asiakas oli ilmoittanut suureen ääneen että hänhän ei mene mihinkään keskiaikapuotiin, koska se oli niin likaista ja saastaista aikaa. Antakaa mun kaikki kestää!!! Miian kauppa on mukava lahjapuoti, josta keskiaikaharrastajakin löytää yhtäkkiä kaikenlaista pientä kivaa. Tuli oikein paha mieli Miian takia - hän kuitenkin yrittää kovasti.

Mutta kaikkein pahimmalta tuntui kuulla, että se markkinoiden aikaan meidänkin telttamme takana hääräillyt ihmeelliseen papinkaapuun sonnustautunut äijä oli turkulainen tunnettu lasten hyväksikäyttäjä... minun pistää tavattomasti vihaksi kaikki sellainen. Lapsuuden viattomuutta on suojeltava kaikin keinoin.

Tämä ukko siis heilui "takapihallamme" videokameran kanssa ja kuvasti pientä poikaa... poika ammuskeli jousella ja ukko yllytti tähtäilemään kohti kameraa... ja väkijoukkoa.

Kaikki viisaat ja järjissään olevat aikuiset tietävät, että se on vaarallista. Olkoon miten vain kumipäinen nuoli, esimerkiksi silmään osuessaan se tekee pahaa jälkeä.

Me Suskin kanssa komensimme touhun seis ja ukko mutisi että jatkaa sitten jossain muualla. Meitä haukuttiin sen jälkeen kyttääjäpoliiseiksi... just joo... olimme huolissamme yleisön turvallisuudesta ja siksi puutuimme touhuun.

Markkinoilta kaipaan tietoa siitäkin, kuka oli se nuori äiti, jonka pienelle Martta-tytölle pitäisi tehdä neulakinnaspipo. Äiti osti Värjärikillan kojusta vihreät langat ja maksoi minulle työpalkan piposta. Annoin omat yhteystietoni, mutta en kojulla olleessa kauheassa tohinassa saanut hänen tietojaan.

Missä on Martta? Tunteeko kukaan pientä, noin vuoden ikäistä Marttaa? Täältä olisi pipo tulossa, heti kun äiti löytyy.

Laittakaa sana kulkemaan. Viime ja kuluvan vuoden aikana on kuulemma kastettu alle 200 Marttaa koko maahan. Tämä pienokainen lienee Turun suunnalta.