Siirry pääsisältöön

Vuosi sitten...

Omassa pihassa Anna Sofian kanssa. Neiti lähti syntymään suunnilleen samalla hetkellä kun meidän talo syttyi... Anna Sofia olikin vuoden takaisen kaaoksen iloinen valopilkku.

Olimme sunnuntaina Anna Sofian 1-vuosissynttäreillä. Oikeasti se synttäri oli jo 7. elokuuta. Anna Sofian juhlat veivät ajatukset vuoden päähän... meidän tulipalosta on vuosi. Se sattui 5. elokuuta ollessamme itse Visbyn keskiaikaviikolla telttaleirissä.

Kun tulimme kotiin ja kun kävi ilmi, että talo revitään auki kaikkien niiden virheiden takia, joita "olen-entinen-kiinteistövälittäjä-alankin-remppaukoksi" -äijä oli tehnyt, maailma sortui ja mieli murtui ja kaikki oli päin helvettiä. Eivätkä ne lieskat ole vieläkään minun sielustani sammuneet. Monesti seison katsomassa kotia ja pihaa korkeilta rappusilta ja ajattelen, miten onnellinen olen kun saan vielä tässä olla. Kaikki oli kuitenkin niin lähellä tuhoutumista. Se kaksi minuuttia...

Nyt, vuosi myöhemmin, on taas tullut osoitettua, että kyllä me pärjätään. Rimpuillaan elämän vastavirrassa vaikka päivä kerrallaan, mutta kuten mun veli on sanonut Anulleen: "kävi miten kävi mut siitä lähdetään että yhdessä mennään"... perhana että on hyvin sanottu. Siitä voisi ottaa ihan sellaisen punaisen langan elämään.

Riku sanoi silloin evakossa, kun minä olin surullinen ja lohduton, että niin kauan kun me käydään yhdessä illalla nukkumaan, meillä ei ole mitään hätää. Että koti on aina siellä, missä me olemme. Vaikka asuttaisiin veneessä tai teltassa. Niin se kyllä onkin.

Koti on ihana paikka. Tänä kesänä on liesuttu Ruotsit ja Ahvenanmaat ja viikkopurjehdukset... hienoa reissuja kaikki, mutta parasta on aina kotiinpaluu. Koirat ehtivät ovelle ennen meidän pitkätukkaisia vinttipoikia ja kissoja... kaikki ne siinä ovat meitä vastassa kun tullaan kotiin. Kivaa.

Reissujen jälkeen katselen aina ekaksi, että miten kukat jaksavat ja paljonko on uusia tomaatteja siinä ihanassa "satatuhatta" -tomaatissa jonka Anneli minulle diilasi kun omat taimet kuolivat. Ja koiria rapsuttelen ja kissoja kans ja pojille mäkätän kun on taas keittiössä kaikki väärissä paikoissa ja roskikset tyhjentämättä.

Minä kyllä tykkään siitä Rikusta. Se on hyvä aviomies. Nytkin tekee kasvihuonetta valmiiksi, kun se kesän kiireissä jäi vähän kesken. Kohta päästään viettämään kasvihuoneen tupiksia!
Anneli saa olla niiden juhlien kuningatar, hän on minun puutarhaguruni. Pitääkin kutsua samantien...
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Helgi & Herjolfsnes 63

Tein taas tämän. Se tunnetaan nimellä Herjolfsnes 63, tai D10594. Nyt sen saa Helgi. Takin päällä on avoinna kirja Medieval garments reconstructed, Norse Clothing Patterns (Fransen, Norgaard, Östergaard, Aarnus University Press 2010). I made this again. This is known as Herjolfsnes 63 or D10594. This is for Helgi. Tanskan kansallismuseon vitriinissä on sama takki. Kävin katsomassa, miltä se siellä näyttää. This same garment is in Nationalmuseet, Copenhagen Denmark. I went to see, how it looks like. Tämä oli neljäs 63 jonka tein miehelle ja joka kerta hihan kanssa joutuu sovittelemaan. Nyt suurin ongelma oli se, että kangasta oli kutakuinkin sentilleen tarpeeksi. Hihaan tuli ylimääräinen sauma. Kangas on ollut Helgillä pitkään, se on Handelsgilletin oranssia villaa ja se on pesty, jolloin kangas on pehmentynyt... ja kutistunut. This is fourth 63 I have made for a male user. This funny sleeve needs a lot fitting every time. This time I had extra challenge: there was just enough fabric, b...
11 kommenttia
Lue lisää

Krista Vajanto: Dyes and Dyeing Methods in Late Iron Age Finland

 Väritestejä Kaarinan muinaispuvun viitan uudeksi tulkinnaksi. / Dye tests for Kaarina costumes new shawl colours Miltä kuulostaisi ajatus lähes mustasta muinaispuvusta? Helsingin yliopistossa tarkastettu Krista Vajannon väitöskirja Suomen rautakauden väriaineista ja värjäysmenetelmistä paljastaa, että musta - eli lähes musta - olisi ollut arvostettu ja haluttu väri myös tuolloin. Ja että sen värjääminen oli mahdollista, siihen tarvittiin toki taitava värjäri, joka tiesi mitä teki aikaa sekä päällekkäisvärjäyksiä. No miten olisi violetti viitta? Mikäs siinä, sekin olisi ollut mahdollinen! Tällä kertaa annan Kristan itse kertoa väitöstutkimuksestaa. Lopussa paljastus siitä, mitä puuhaamme Kristan kanssa! How would you feel about black dress in Finnish iron age? According to Krista Vajanto ( read her PhD from here ) black, ar almost black, would have been wanted colour already during Finnish iron age. She also tells that dyeing it was possible. Yes, a talented dyed was needed, and so...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Miten tehdään lettikoriste. How to make a braid decoration.

Kintaat minulle. Mittens for me. Näin kuvan neulakinnastekniikalla tehdystä lettikoristeesta kintaissa. Oli aivan pakko kokeilla, miten se tehdään. I saw a picture of braid decoration which was made by nålbinding and I just had to test how to make it. Miten tehdään lettikoriste: How to make a braid decoration: 1. Neulasin kierroksen koristevärillä kintaan reunaan: I started by nålbinding a one row with decoration yarn: 2. Kun kierros oli täynnä, tein pienen pätkän neulosta kiinnittämättä sitä reunaan. Tässä työssä käytin koristeluun kaksisäikeistä lankaa ja suomalaista pistoa (2+2, F2) , joten lenkkejä on 15. Kintaat ovat kolmisäikeistä ja tietysti oman pihan kasveilla värjätyt. When first round was ready, I nålbinded some stiches without attaching them. I used for decoration 2-ply yarn and finnish stich ( 2+2, F2), so I made 15 loops. The mittens are 3-ply wool and of course naturally dyed with home-grown plants. 3. Tein kaksi pötköä lisää, kiinnitin alut neljällä silmukalla kintaan r...
11 kommenttia
Lue lisää