Siirry pääsisältöön

Sukkaa ja kinnasta palovamman verran

Urheilija ei kuulemma tervettä päivää näe, mutta eivät käsityöläiset jää loukkaantumistilastoissa yhtään huonommaksi. Olen lyhyen, mutta sitäkin kiivaamman kässäurani aikana kokeillut jo monenlaista: kipeä selkä, tihrustavat silmät, jännetuppitulehdus ja tenniskyynärpää yhtä aikaa eli käsi lastassa kaksi kuukauta... haavoja, pistoja, turpoava peukalonivel. Käsinompelijan syndroomaksi voitaneen ristiä se vaiva, kun silmäneulan kärki kaivaa etusormeen kuopan. Siinä vetäisin enkat kun ompelin kirjontaneulalla turkista sormin, kun tein Oliverin häävaatteita... siinä tulipalokiireessä katosi leikkaava turkisneula, onneksi sain myöhemmin Annelilta uuden.

Ensin valmistui Pipa. Tämä lähtee nääs Tampereelle.
Neulakinnashommista saan yleensä kipeitä niveliä, mutta viime viikonloppu teki ihan uuden vamman. Tein näet parissa illassa pipon, sukat, kintaat ja ... sitten loppuikin, koska ilmeisesti kinnaslanka poltti rakon peukaloon.
Sitten sipaisin menemään sukat. Miesten kokoa.
Ihan totta; siinä kohdassa, missä lanka juoksee tehdessäni suomalaista pistoa on palovamma. Hitaasti kitkan siihen tekemä, mutta selvä palovamma. Kipeäkin vielä!

No kintaat piti myös kokeilla. Pyöreä aloitus. Pisto joku mikä lie, joku ruattalainen.

Oli ihan pakko vaihtaa hetkeksi lautanauhan pariin: Saara ja Teemu olivat meillä kylässä ja lauantaina istuin jo lankojen keskellä olohuoneen lattialla. Sunnuntaina puoleenpäivään mennessä olin vajonnut lankakoomaan ja väritajuttomuuteen. Suunnittelin mielessäni lukuisia väriyhdistelmiä erilaisiin malleihin. Ennen rajumman kudontasession aloittamista makustelen viininpunaisella ja vaaleanpunaisella ryhmittäin käänneltävällä nauhalla.


Punaista punaisella.

Viikonloppuna onkin sitten Hollolan keskiaikaseuran pukukurssi. Siihen asti pidättäytyn edes katsomasta kankaitani: niiden vuoro on kurssin jälkeen. Tulossa on ainakin superiso villamekko lämpimäksi päällysvaatteeksi, uusi punainen villamekko ja hassu huppu 1400-luvun malliin. Juhlavan renessanssin vuoro on sitten, kun tilatut kaavat saapuvat.
Hmmm... Rikulle pitäisi tehdä pari takkia :)

Kommentit

  1. joo, mä vaan vejän lankoja kankaaseen ja tuntuu että ei synny tulosta vaikka tihrustaisi tuntitolkulla sitä kangasta ja sitä lankaa kankaassa. :) Eilen vetäsin illalla yhden langan kankaaseen ja meni vissiin tunti. Ihan järkytävää touhua :D.

    VastaaPoista
  2. "mä vaan vedän lankoja kankaaseen" on aika lievästi sanottu kun ihminen laskee maailman ehkä ohuimman pellavan lankoja :)
    arvaa, sitten ku se kaikki on valmista, niin onnistumisen ja valmistumisen riemu on sitäkin suurempi. Sun työ on älyttömän hienoa :D

    VastaaPoista
  3. Hienot sukat ja pipa :) , ja nauha myös :) . Harmittaa, kun täällä päin piti loppuvuodesta olla lautanauhakurssi, mutta se peruuntui.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Helgi & Herjolfsnes 63

Tein taas tämän. Se tunnetaan nimellä Herjolfsnes 63, tai D10594. Nyt sen saa Helgi. Takin päällä on avoinna kirja Medieval garments reconstructed, Norse Clothing Patterns (Fransen, Norgaard, Östergaard, Aarnus University Press 2010). I made this again. This is known as Herjolfsnes 63 or D10594. This is for Helgi. Tanskan kansallismuseon vitriinissä on sama takki. Kävin katsomassa, miltä se siellä näyttää. This same garment is in Nationalmuseet, Copenhagen Denmark. I went to see, how it looks like. Tämä oli neljäs 63 jonka tein miehelle ja joka kerta hihan kanssa joutuu sovittelemaan. Nyt suurin ongelma oli se, että kangasta oli kutakuinkin sentilleen tarpeeksi. Hihaan tuli ylimääräinen sauma. Kangas on ollut Helgillä pitkään, se on Handelsgilletin oranssia villaa ja se on pesty, jolloin kangas on pehmentynyt... ja kutistunut. This is fourth 63 I have made for a male user. This funny sleeve needs a lot fitting every time. This time I had extra challenge: there was just enough fabric, b...

Krista Vajanto: Dyes and Dyeing Methods in Late Iron Age Finland

 Väritestejä Kaarinan muinaispuvun viitan uudeksi tulkinnaksi. / Dye tests for Kaarina costumes new shawl colours Miltä kuulostaisi ajatus lähes mustasta muinaispuvusta? Helsingin yliopistossa tarkastettu Krista Vajannon väitöskirja Suomen rautakauden väriaineista ja värjäysmenetelmistä paljastaa, että musta - eli lähes musta - olisi ollut arvostettu ja haluttu väri myös tuolloin. Ja että sen värjääminen oli mahdollista, siihen tarvittiin toki taitava värjäri, joka tiesi mitä teki aikaa sekä päällekkäisvärjäyksiä. No miten olisi violetti viitta? Mikäs siinä, sekin olisi ollut mahdollinen! Tällä kertaa annan Kristan itse kertoa väitöstutkimuksestaa. Lopussa paljastus siitä, mitä puuhaamme Kristan kanssa! How would you feel about black dress in Finnish iron age? According to Krista Vajanto ( read her PhD from here ) black, ar almost black, would have been wanted colour already during Finnish iron age. She also tells that dyeing it was possible. Yes, a talented dyed was needed, and so...

Miten tehdään lettikoriste. How to make a braid decoration.

Kintaat minulle. Mittens for me. Näin kuvan neulakinnastekniikalla tehdystä lettikoristeesta kintaissa. Oli aivan pakko kokeilla, miten se tehdään. I saw a picture of braid decoration which was made by nålbinding and I just had to test how to make it. Miten tehdään lettikoriste: How to make a braid decoration: 1. Neulasin kierroksen koristevärillä kintaan reunaan: I started by nålbinding a one row with decoration yarn: 2. Kun kierros oli täynnä, tein pienen pätkän neulosta kiinnittämättä sitä reunaan. Tässä työssä käytin koristeluun kaksisäikeistä lankaa ja suomalaista pistoa (2+2, F2) , joten lenkkejä on 15. Kintaat ovat kolmisäikeistä ja tietysti oman pihan kasveilla värjätyt. When first round was ready, I nålbinded some stiches without attaching them. I used for decoration 2-ply yarn and finnish stich ( 2+2, F2), so I made 15 loops. The mittens are 3-ply wool and of course naturally dyed with home-grown plants. 3. Tein kaksi pötköä lisää, kiinnitin alut neljällä silmukalla kintaan r...