Uutta oppimassa

Tilaustyö: sukkanauha Menjan väreissä. Kokenilli, sinipuu, morsinko.

Viime viikonvaihteessa tapahtui jotain erittäin mieluista. Sain oppia taas uutta. Viljalempi eli Viljis oli mukana Pyhän Homobonuksen pidoissa ja istuimme muutaman hetken vieretysten keskustelemassa käsityöistä, eli neulakinnastekniikoista ja lautanauhoista.

Viljis on mestari kummassakin ja oikein imin itseeni hänen sanojaan. Ja sitten... Viljis opetti kahden neulan tekniikkaa, paitsi että pistettiin paremmaksi ja tehtiin pyöreää aloitusta kolmella värillä.

Voi riemu! Nyt minä tiedän miten tämä aloitus tehdään.

Puhun kahden neulan tekniikasta, koska usein tätä saumatonta raidallista tehdään kahdella värillä ja kummassakin värissä on oma neulansa. Jep, laiska tekijä ei malta ottaa neulaa yhdestä langasta ja vaihtaa sitä työn edetessä toiseen eli joka värissä on siis oma neulansa.

Jahka kiireet hellittävät, teen kaksiväriset kintaat täällä uudella systeemillä. Nyt ei ehdi, on saatava valmiiksi monta tilaustyötä, jotka mielelläni luovutan jo reilun viikon kuluttua eteenpäin. Silloin on Drachenwaldin eli tämän keskiaika-kuningaskuntamme kruununturnajaiset täällä Aarnimetsän paronikunnassa, ja mekin olemme jo kannatuksen vuoksi taas tavoittelemassa kruunua. Mahtavaa valita kuningas näin: naisväki eli konsortit innoittavat urhojaan taistoon ja nappaamaan kruunun itselleen.

Mutta siis: tulossa on suuren suuri ja tärkeä tapahtuma, joka on vähään aikaan viimeinen tilaisuus luovuttaa tilattuja töitä suoraan saajalle. Siispä on oltava nyt ahkera!

Muutakin työtä on: maalaamme keskiaikaisia seinävaatteita, kaksi mekkoprojektia ja ainakin yksi takki on pakko saada liikkelle. Alkaa jo painaa mieltä ja niitä tarvitaan jo toukokuussa eli neulalla riittää nyt suihketta.

Takaisin Viljikseen: hän katseli lautanauhojani, antoi muutaman loistavan vinkin seuraavien tekoon ja lupasi opettaa kaikenlaista mahtavaa maan ja taivaan väliltä. Jihuu!!! Odotan enemmän kuin kuumeisena, että pääsen hänen oppiinsa. Pian!!

Teimme nopeat pistovaihtarit: minä sain oppia kahden neulan tekniikkaa, ja puolestani näytin tanskalaisen piston teon. Keskustelimme pistoista ja siitä, miten paljon niitä onkaan. Viljis tiivisti asian ytimen. "Pistoja on kymmenittäin, mutta ihan eri asia on, kuinka moni niistä on käyttökelpoinen". Tätä samaa olen itsekin pohtinut tehdessäni mallitilkkuja.

Tanskalainen pyöreällä aloituksella. Helppo, söpö...hidas, koska kerrokselle ei synny korkeutta juuri mitään.

Itse teen neulakinnastöitä, koska ne kuuluvat keskiaikaharrastukseeni. Käytän pistoja, joilla kintaista tulee tiiviit, sukista kestävät ja lämpimät, piposta napakka ja tuulta pitävä. Ja nätti. Ja piston pitää myös edistää työtä, sillä olen laskenut että nykyisillä pistoilla käsityöläisen tuntipalkka neulakintaan teossa on noin kaksi euroa. Ei ole mitään älyä tehdä tilauspipoa tanskalaisella pistolla, koska se kestäisi ikuisuuden. Okei, nättihän siitä tulisi... ja harva. Sopisi kesäkäyttöön :)

Pistoista coptic on toisaalta viehättävä...se muodostaa pieniä pitkittäisiä palmikoita ja síllä ja tanskalaisella voi tehdä tasoneulettakin... erittäin mielenkiintoista.

Coptic muodostaa kivannäköisiä palmikoita.

Rakastan suomalaista pistoa ja venäläistä myös, mutta jälleen... venäläinen pisto sopii ohuelle langalle, jossa sen pitsimäinen pinta pääsee esiin. Oslolaista tai "puolisuomalaista" voi käyttää pipoihin paksulla langalla tai vaikka langanmenekin säästämiseksi polvisukkien varsiin.

...ihan pistää huokaisemaan, kun tajuaa, miten paljon olisi tehtävää ja kokeiltavaa ja miten vähän on aikaa!!!

Mutta hiljaa hyvä tulee. Seuraavaksi Sofia saa harmaat sukkansa ja Eme oranssin piponsa. Ja Wilhelmille pitää tehdä erityisen ihanat sukat, koska ne ovat lahja... shh... ei saa kertoa...?