Syksy. Runossa hevonen sulkee niityllä veräjän, tosielämässä pikkukoirat hakevat jo asemiaan eli kaivautuvat sohvan muhkeisin taljoihin.Sininen taitaa olla syksyn hittiväri, koska monilta eri suunnilta kuuluu sama viesti. "Tehtiin sinistä". Ja niin meilläkin.
Tuli näet syysahdistus. Puutarha on ollut ihan heitteillä, kesän kiireet ja huonot kelit ja niin edelleen. Mutta sen verran on kannettu kannulla vettä kasvilavoihin, että keväällä kylvetyt morsingot ovat kasvaneet ja sato piti kerätä pois. Viime kesän ruusukkeet puolestaan tekivät valtavasti siemeniä, sekin sato on korjattava.
Olen tehnyt tämän tempun pari kertaa ennenkin, joten kokeilin menisikö viime kesän opeilla yksi morsinkovärjäys.
Tähän malliin:
- keräsin lehdet, murskasin kannelliseen ämpäriin, keitin vettä ja kaadoin päälle. Kansi tiukasti päälle ja vaikutusaika 40 minuuttia.
- kansi pois, siivilöin kasvinkappaleet ja liemi kattilaan. Liedelle pieni lämpö, koska ulkona oli tosi kylmä ja liemi olisi ehkä jääntynyt... 10 litraa nestettä, sinne sekaan neljä kukkurallista teelusikallista kidesoodaan. Vispaus manuaalisesti tuommoiset ..kahdekan minuuttia. Vaahto sininen.
- Sitten kinkkumittarilla (digimittari oli rikki) lämpötilan mittaus , 55 astetta eli passeli. Sekaan 70 g Nitor Back to white valkaisuainetta, jossa on tosi paljon natriumditioniittia.
- Aine vaikuttamaan... olisko ollut ---20 minuuttia. Niin, se valkaisuaine sekoitettiin pieneen vesitilkkaan.
- Lämpötilan tarkastus; edelleen noin 55. 200 g kasteltua lankaa sekaan, pientä huljuttelua ja vaikutusaika 15 minuuttia.
Ja sitten se taikatemppu: lanka ylös vedestä (juu juu oli kumihanskat) ja hahaa, vihreä lanka muuttui ihanan siniseksi!
Alunperin meinasin kastella langat toiseen kertaan, koska viime kesänä tällä tempulla tuli yhdellä värjäyksellä vain vaaleansinistä, mutta nyt ensimmäinen uitto antoi sitä mitä pitikin. Ne tositummat teen sitten indigolla. Joskus.
Hain lisää lankaa, 100g, ja uitin sen kahteen kertaan, kuivattelin välillä puolisen tuntia.
Nyt on taas kova värjäämisen nälkä, mutta voih, kaivossa ei ole vettä, enkä koe mielekkääksi käyttää satoja litroja kallista juomakelpoista vettä värin huljutteluun (ekohippi heräsi). Odotan siis vilkkaita syyssateita ja kaivon täyttymistä. Seuraavaksi ne tummat punaiset...
Siniset, oman pihan kasvateista.Muuten elämän vilkkaimmat tapahtumat ovat sijoittuneet vesille. Sukeltava geologimme Maija teki Sotkasta vedenalaisia kuvauksia ja minä menin vastavierailulle Helsinkiin Maijan veneelle ja sitten edelleen Teron kanssa Museoviraston ylläpitämään hylkypuistoon Helsingin edustalle.
Oh! Sukeltaja! Maija kuvasi Sotkaa aivan uudesta kuvakulmasta... veden alta.Olipa hauska päivä merellä! Ihailen kyllä noita sukeltajia, koska itselläni raja menee kesäisessä uimisessa (kunhan ei tarvitse laittaa naamaa veteen uuh).
Lilluin veneessä korkin lailla siellä poijuun kiinnitettynä ja seurasin, missä kahden sukeltajan kuplavana menee. Oli tosi jännä kokemus... Tero pyysi auttamaan sukelluspuvun pukemisessa ja hyvä että jaksoin vetää vetoketjun kiinni. Näppivoimat eivät riittäneet räpylöiden jousien venyttämiseen, mutta ne olivatkin ehkä tosi tiukat...ja ne pullot painavat melkein 30 kiloa.
Ai niin... olen käynyt sähköpostikeskusteluja hauskojen norjalaisten kanssa, sen Nillen joka teki tämän viikinkivaatekirjan ja sitten myös yhden neulakinnas-harrastajan kanssa. Sain kivoja kirjontalinkkejä ja -vinkkejä. Punainen takki!!
Ai tuollaista valkaisuainettakin voi käyttää, minä olen onnistunut saamaan aina natriunditioniittiä. Hyvä tietää. Minä tein tuon tempun jo elokuun alussa ja nyt meinaan loppuviikosta korjata uuden sadon morsinkoa. Enköhän siitä saa taas taivaan sinistä, tuollaista mitä sinäkin, vyyhdin kaksi.
VastaaPoistaKerrotko mistä runosta lause tekstin alussa on? Kuulostaa hienolta.
VastaaPoistaPS. kaunis sinisen sävy!
...se runonpätkä on muistaakseni Risto Rasan runo.
VastaaPoista"Syksy. Kostealla niityllä hevonen sulkee veräjän." Jotenkin niin se meni. Siinä on aina ollut jotain haikeaa -- heppa lähtee laitumelta talliin :)