Ruotsin tädin kintaat. Old mittens from Sweden. Kaiken muun kiireen ohella olen tänä kesänä tehnyt ruokakirjaa. Kyseessä on Itä-hämäläisestä ruokaperinteestä kertova historiateos, johon teen ruokakuvauksia ja haastatteluja ja katson reseptiikan kuntoon.
Sysmä on hauska paikka: 4000 asukasta, noin 20 000 kesäasukasta ja tietysti sillä on valtavan upea rautakautinen historia.
Eilen olimme Päijänteellä kuvaamassa ja paluumatkalla kävimme museon lähellä arkeologisilla kaivauksilla, jossa kartoitettiin suuria maavalleja aivan rautakautisen suurkylän liepeillä. Katselin kuvia aiemmista löydöistä ja olin ihastuksesta villinä. Ehkä jo ensi viikolla alueelta löytyy uusi tasavartinen solki? Nyt on löydetty muun muassa rautaisia nauloja, piikiveä ja 1700-luvun kolikko.
Piikiveä kaivauksilta. Tarvitaan tulen tekoon. Flint stones. Needed for making fire.Among all other things I have been making a book. It is about traditional foods in Itä-Häme, an area in Finland and my job is to arrange photoshoots, make interwiews and check and test recepies.
The village where it all happens is called Sysmä. Is has 4 000 inhabitants, plus 20 000 more in summertime. And is has a glorious iron age history.
Jo yesterday we we making a photoshoot at Lake Päijänne and on our way back we visited this archaeological excavation site. They were digging an area close place, which during the iron age had a very big village. They showed me pictures of earlier findings and I got wild and exited. Maybe next week they will find a new brooch? Now they have found parts of iron nails, some flint and a coin from 18th century.
Ja seuraavaksi piipahdin tuvassa, jossa sain ihailla ruotsalaisia neulakintaita. Ne on tehnyt täti, joka oli syntynyt vuonna 1914 ja joka on käynyt Märtan käsityökoulun. Näillä taustatiedoilla laitankin seuraavat kuvat kaikkien neulakinnastekniikan tuntijoiden katsottavaksi; mikähän pisto tässä on (näyttää suomalaiselta) ja miten tuo ihana reunan koristelu on tehty?
Tiedän, että siellä lukijoiden joukossa on yksi , joka selvittää tämän tehtävän : ) ja ehkä pääsen pian tekemään oman versioni näistä vanhoista , upeista kintaista, joita ei ole koskaan käytetty.
Kintaiden sisällä oli ruotsinkielinen lappu, mutta kyseessä ei ole Åslen pisto , ei ainakaan sellaisena kuin me sen tunnemme. Kintaat ovat tiiviit ja paksut, teksti viittaa Åslen kintaisiin mutta pisto on jokin toinen. Oma veikkaukseni on, että takaa on otettu kolme lenkkiä.
Tässä siis kesäinen tehtävä neulakintaan taitajille:
Pisto oikealta puolelta. Stich on top side.
Ja nurja puoli. Reverse side.
Lanka on löyhäkierteinen ja kaksisäikeinen, mutta kintaat ovat todella tiiviit. Yarn has two ply and it is quite loose twisted, but the mittens are quite thick.
Tällainen kortti oli kintaiden saatteena, mutta nämä eivät ole Åslen kintaat. This note was inside the mitten, but these are not the Åsle mittens.
Reunan koristelu on todella kaunis. The decoration is really beautiful.I also visited a summer home where a pair of nalbinded mittens was presented for me. They are made in Sweden. The maker was born in 1914 and she has been in Märta´s handcraft school.
This is all the information we have.
So I am making a challenge here to all skillful nalbinders: what is the stich (well, looks and feels like finnish) and how was this beautiful decoration made?
I know that there is a reader, who will figure this out soon and I might get a chance to make these mittens too. They are old and they have never been used. Inside there was a note about Åsle mittens, but these are not made by using Åsle stich. My guess is that there was 3 loops taken.
Aivan mahtavaa: kiva reunus on ilmeisesti rapuvirkkausta. Enää tarvitsee tietää, mitä se semmoinen on :D
VastaaPoistaRapuvirkkaus on semmoista, että virkkaat normaalin kiinteän (tai minkä vaan, mutta yleensä kiinteän)piston aina edellisen eteen, eikä jälkeen, kuten tavallisesti. Olet ehkä tämän tiedon jo tässä välissä jostain löytänytkin!
VastaaPoistakröhöm... mä en osaa virkata lainkaan :D
VastaaPoistaMä luulisin kans, että reunus on virkattu, näkee ainakin siitä, miten se kiinnittyy kintaaseen. Rapuvirkkauksesta luulisi löytävän netistäkin hyvin ohjeita, oon joskus virkannut, mutta mikään kovin haka en siinä ole. Viikingitkään eivät sitä taitoa osanneet, joten tuntuu aikamoiselta huijaukselta esitellä virkattua reunusta 'viikinkitumpussa'. 1800-luvun hienommissa kintaissa virkkuutakin on käytetty.
VastaaPoistaNeulakinnaspistoon en taas osaa mitään sanoa. Näyttää kovin suomalaiselta, mutta olen tosi huono näkemään kuvasta, miten pisto on tehty.
Vertailin valokuviasi ja omia mallipalojani, ja arvaukseni on, että kyseessä on suomeksi 2+2 F2 (2 jää peukalolle, 2 poimitaan neulalle, ed. kerroksen reunasta poimitaan 2 reunasilmukkaa).
VastaaPoistaVirkkauksesta en juurikaan tiedä, mutta ylimmässä kuvassa näyttää kuin viimeinen kerros olisi virkattu kiinteillä ketjusilmukoilla (piilosilmukoilla) niin, että muodostuu nirkkoa. Voi olla, että kuvittelen ;))) . Rapuvirkkausta (virkataan vasemmalta oikealle kiinteitä silmukoita) tuo ei mielestäni ole, ja mitä silmukoita siinä välikerroksessa on, sitä en osaa sanoa.
...tuo ei taida olla ihan suomalaista, koska teen sitä itse tosi paljon ja se ei ollut samaa. Pisto on tosi paksu eli veikkaan sitä 2+3 tms.
VastaaPoistaOli vaan kiva nähdä vanhat hienot kintaat, joita suku säilyttää aarteena ja muistona tädistä :D
Monesti nuo vanhat kintaat on koristeltu virkkauksella - näin vanhempaa periodia harrastavana sen voi unohtaa. Ja varsinkin kun ei osaa :D
Perustelua :) : Päädyin veikkaamaan 2+2, koska mallipaloissani tuo vasemmalta oikealle alaviistoon \\\\ kulkeva kohta on 2+3:ssa tiiviimmän näköinen.
VastaaPoistaMutta - lanka vaikuttaa piston ulkonäköön, samoin käsiala, joten tuntui hankalalta verrata omia tekeleitä valokuviin, ja toinen mutta - en ole nähnyt kintaita livenä, sinä sen sijaan olet nähnyt ne ihan läheltäkin, joten tuntuma kintaisiin ja pistoon on vähän eri pohjalla kuin minulla :)