Sininen hetki. I was feeling kind of blue.

Olipa värikäs väripäivä! Ja tuo sininen tausta on jonain pävänä minun viittakankaani. Ihana.
What a colorful dye day we had! That blue fabric will hopefully one day be my iron age cape. Love it.

Tässä pitäisi olla kertomus siitä, miten kudoin itselleni rautakautisen esiliinan pystykangaspuissa Espoon työväenopiston kurssilla. Sitä ei ole, koska juuri sinä viikonloppuna kun oli ainoa vapaa aika, jolloin olisin päässyt kutomaan, olin sairaana.
Suosittelenkin sen sijaan lukemaan kurssitoveri Jenni Sahramaan erittäin ansiokkaan artikkelin aiheesta.

Mutta onneksi pääsin osallistumaan kurssin viimeiseen osioon eli kankaiden värjäykseen Krista Vajannon opissa. Muiden työstäessä essujaan värjäsin aiemmin syksyllä ostamani kankaan, josta kaavailen baltialaista rautakauden viittaa.

Värjäsimme sinisiä suoraan indigojauheella, emme siis tehneet etukäteen sellaista kyyppiä kuin esimerkiksi Riihivillan indigo-ohjeissa on. Itse olen vain sekoittanut jauheen veteen, lisännyt soodaa niin että liemen pH on 9-10 ja sitten liemestä on ajettu happi pois natriumditioniitilla.

Tästä menetelmästä olen oppinut, että liemen kun liemen pintaan kertyy öljymäinen kalvo, siihen ei ensimmäiseksi kasteta sitä tasaiseksi haluttavaa lankaa tai kangasta. Pinnassa voi näet kellua veteen huonosti liuennutta indigoa. Kun se tarttuu kuituun, siihen kohtaan tulee järkyttävä ja irtoamaton läntti, jota ei halua keskelle viittakangasta. Sen voi imaista "vanhaan lattiarättiin" kuten värjärikonkari Terttu neuvoi, tai sitten villalankavyyhtiin, jossa kirjavuus ei niin haittaa. Uitimme siis ahkerasti vyyhtejämme ennen kankaiden kastamista liemeen.

Krista puolestaan opetti mainion asian: jos värjää kokonaisia kankaita, niitä ei kannatakaan kastella ennen värjäämistä. Tulee tasaisempi tulos.
Olisinpa tiennyt sen viime kesänä. Minulla on ihana kotona värjätty vihreä kangas, jonka läikikkyyttä aion kylläkin kantaa ylpeänä.

Koska iso kangas tarvitsee tilaa, lämmitimme indigon noin 52-asteiseksi ja kaadoimme sen varoen pieneen muoviammeeseen, sellaiseen jossa yleensä kylvetetään vauvoja. Viikkasimme kankaan mahdollisimman tasaisesti liemeen, odotimme muutaman minuutin ja olimme Kristan kanssa kuin äiti ja kätilö; jännitimme että millainen lapsi sieltä vannasta nousee.
Aluksi kangas oli riemunkirjava, mutta sitten alkoi indigon ihme: hitaasti vihreä muuttui siniseksi. Hapetimme kankaan kastamaalla sen veteen, jossa hapettuminen tapahtuu nopeasti ja mahdollinen irtoindigo pinnasta liukenee pois.
Kankaasta tuli hieno jo ensi kastolla, mutta tummensimme sitä vielä toisella kastolla.
Voi mikä riemu oli väriluokassa, kun essut ja villavyyhdit yksitellen muuttuivat silmiemme edessä sinisiksi!

Kuvassa alapuolella oleva tummanvihreä lanka on Veeraa, jonka uitin ensimmäisenä omassa väriliemessäni. Se on värjätty ensin siniseksi, kuten iso sininen vyyhti ja sen jälkeen värjätty keltaiseksi. Yleensähän tehdään toisin päin. Tämä on myös Kristan tapa värjätä vihreitä. Ja toimii hienosti.
Tuossa alakuvassa näkyy langan läikikkyys: siinä on juuri se pinnalta kerätty ylimääräinen väri.

Koska luokassa värjäiltiin kaikenlaisilla aineilla, pistin pieniä vyyhtejä sinne tänne värjääntymään. Nyt on hauskan väristä Veeraa lautanauhaprojekteja varten.

* * *

Here should be exited report form my course on warp weight weaving and my iron age apron. There is not, because I was sick on my weaving turn.
If you can read finnish, you should read this fantastic post by Jenni Sahramaa.

Luckily I was able to take part to courses dye day by Krista Vajanto. While others dyed their iron age aprons, I dyed the fabric which I bought earlier this year.

We dyed with indigo powder by simply mixing indigo and soda to warm water (pH 9-10) and then adding the  natriumditionite order to get rid of the oxygen.
About this method I have learned from experienced dyers that there can be extra or loose indigo on the surface of the vat and it caused darker spots on material. It is okey on yarn, but not on whole fabric.

Krista told us that she has noticed that when fabric is dipped dry, there are no clouds or spots. I wish I knew that last summer, when I dyed 3 meter fabricin woad... I have now lovely green fabric with some clouds, but  I am going to wear it proudly!

Since my fabric was too big to 10 litra pots we had, we poured the vat to a babies bath tub and dyed fabric there. We were like proud mama and midwife with Krista, when dipping ...and it was very exiting to raide it from the vat. It was green an cloudy, of course. We oxizised it in cold water, which is fast way to do it and if there is some loose dye on fabric, it should rinse it also.

And the fabric turned out really nice! We dipped it once more and I was very happy to see the results. And you should have heard all those happy voices when people´s aprons came from dye pots looking lovely.

If you look at the picture below, you can see dark area on green yarn. That is the yarn, which I dipped first to my indigo. That is what loose indigo causes. Does not mind it when on yarn, but don´t want to see it on fabric.
But notice another thing: this yarn was first dyed blue and then yellow and result is incedible lovely green. This is how Krista does it and it works very well.

Since there was a lot of dyeing going around the class, I dipped my Veera-yarns to several dyes and now I have new fun colours for our tablet weaving project.

Vihreä lanka on käynyt indigoliemen pinnalla ja tummemman vihreissä kohdissa näkyy, miten siihen on tarttunut liemen pinnalta enemmän väriä kuin muualle lankaan.
If you look at the green yarn, you can see the spot which loose indigo has caused.

 

Talviaikaan on todella vaikea saada kuvaa siitä, minkä värisiä langat oikeasti ovat, mutta tämä on aika lähellä. Tuo vihreä on kertakaikkisen ihana.

Thanks to wintertime ( no much natural light here) it is very difficult to get proper color to pictures, but this is pretty close to real. That green yarn is absolutely fabulous.

 

Ja sitten... lipsahti taas kirjonnan puolelle. Tämä heppa koristaa nyt Jolandan punaista viikinkihuppua.
Ops, embroidery happened! This horse is now on Jolanda´s red vikinghood.