Jos sen voi tehdä kerran... sen voi tehdä uudelleen / Make it once, make it twice

Tieto lisää työtä, mutta siitä tulee hyvä mieli. Knowing means more work, but it also feels good.

Joitakin vuosia sitten eräs keskiaikaseuralainen ystävä pyysi minua kutomaan itselleen nauhan Muinais-Karjalan tyylistä pukua varten. Tässä siis se "virallinen" versio. Nykyisen tutkimuksen perusteella tiedetään, että rautakaudella päällyshametta ei olisi leikattu näin kangasta tuhlaavaan tyyliin, mutta tällaisena puku siis on tallennettu vuonna 1952. Se on tehty juhlapuvuksi ja siksi siinä arvellaan otetun aika paljon vapauksia.
Kuva on oikeasti Etelä-Karjalan koti- ja taideteollisuusyhdistyksen julkaisema postikortti, jossa nappasin kuvan, siksi se ei ole kovin laadukas.
Puvun upein osa on tuo esiliinan pronssipitsi, ainakin minun mielestäni. Ja hyvin erikoinen päälaite, jota nykyisin saa Kalevala Korulta.

Some years ago a friend from SCA asked me to weave a band for the Carelian iron age dress -project.   In the picture you can see the "official" version of the dress.  Nowadays it is known that dress construction is incorrect: iron age woman would not have cut the expensive fabric so wasteful way. This version was made 1952 and it is meant to be full dress, aka worn in ceremonial occasions. That might be the reason why it´s design has so many details which are not loyal to finds.
That picture is a postcard, I photographed it and that´s the reason to it´s bad quality. Postcart is published by Etelä-Karjalan koti- ja taideteollisuusyhdistys (South Carelian society for crafts).
I think that best part of that dress is the bronze lace, as they call it, the bronze spiral decoration on apron. And also I like the head piece, that cute basket-like thingy on forehead. That can be purchased from Kalevala Koru (if one has a lot of money).

Tilasin aikoinaan nauhaa varten kudontaohjeen. Sitä ei saanut erillisenä, joten ostin sitten koko puvun valmistusohjeen, joka muuten sisältää tarkat ohjeet tuon essun pronssipitsin tekemiseksi.
Kudoin nauhan ja tadaaaah! Luovutin sen saajalle.

Vuosi sitten kudoin Kaukolan Kekomäen nauhat meidän kirjaamme Omenaisia ja revonneniä (Salakirjat 2013). Maikki on tutkinut nauhapiirrokset, jotka Theodor Schwindt teki vuonna 1891 ja jotka julkaistiin pari vuotta myöhemmin kirjassa Tietoja Karjalan rautakaudesta.
Ja mikäs nauha se sieltä tuli vastaan. Naisen hameen helmassa ollut diagonaali. Tajusin, että minun pitää korjata yksi asia. Pitää kutoa Kirsin pukuprojektiin se oikea nauha.

Se on nyt tuossa kansikuvassa. Kaikella kunnioituksella silloisia tekijöitä kohtaan, jotka kaivauskertomusten perusteella ovat luoneet upeat muinaispukumme: he ovat tehneet nauhojen suhteen kaikkensa, mutta diagonaalien väliosa on jäänyt ratkaisematta, ja siksi pukuun on tehty alkuperäistä muistuttava nauha. Tuossa alempana on kuva monisteesta, joten jälleen pahoitteluni laadun takia.

* * *

In order to weave the band I had to get the pattern. Actually I had to buy "how to" instructions to the whole dress. And including detailed directions how to make the bronze lace too. Still waiting to happen.
So I made the band and handed it to Kirsi.

Year ago I was weaving Kaukola Kekomäki, the Carelian bands to Maikki´s and mine book about Finnish tablet woven bands, the Applesies and Fox Noses (Salakirjat 2013). Maikki had researched the drawings, which Schwindt made year 1891. They were published in a book few years later (Tietoja Karjalan rautakaudesta).
And what was there: the diagonal band from skirts hemline. I realized that I need to fix one thing.
That thing is on starting picture. With all the respect to the designers of that time: they did not know how to weave the band. They understood the diagonals, but not the middle section between them. You can see the old version on this blurry picture:

Muinais-Karjalan puvussa tämä nauha on sijoitettu vaippaan eli viittaan, mutta Schwindtin kaivauskertomuksen mukaan nauha on ollut hameen helmassa.
On Carelian dress this band is on shawl edge, but Schwindt describes the band as part of the hem of the skirt.

Mutta mikäs se siinä! Schwindtin kirja, kuva 378 sivulla 45...vieressä Kirsin uusi nauha mallina. Diagonaalien välissä on hienostunutta toimikasta, siinä se väliosan salaisuus, joka selvisi Maikki Karisto, ruutupaperi-kynänpätkä -medodilla.

But hey, look at that! Picture from Theodor Schwindts book, picture 378 page 45.. and compare it to Kirsi´s new band. Between diagonals there is an elaborate piece of twill. There is the secret between the stripes, yet another solved by Maikki Karisto, paper and pen -method.

Nauha sulkeutuu nyt kirjekuoreen ja lähtee uuteen kotiin. Yksi menneisyyden haamu.. "tsek".
Next the Kekomäki band goes to post and gets a new home. And one of my ghost from the past "gone!".

Toivon, että Kirsi jonain päivänä saa hienon projektinsa valmiiksi. Ja kun hänen helmassaan on oikea nauha, saatan haljeta onnesta ja ilosta. Pieni yksityiskohta, mutta minulle iso asia.
I wish that Kirsi make her wonderful project one day. And when it is finished, the hemline is decorated with a correct band. When I see that, I might burst with joy and happiness. A small detail, but big thing to me.

Kaukola Kekomäki, hameenhelmuksen nauha.  Kuusi kuviolautaa, kolme reunalautaa (2+1). Lanka Wetterhof Veera (55x2 tex), värjäsi Magdalen. Krappi / indigo. Valmis leveys 8 mm.
Kaukola Kekomäki, band from skirts hemline. Six pattern tablets, three edge tablets (2+1). Yarn Wetterhof Veera (55 x2 tex), dyer Magdalen. Madder / indigo. Width 8 mm.

Haluatko tietää enemmän Karjalan rautakaudesta? Lue: Theodor Schwindt, Tietoja Karjalan rautakaudesta (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1893.... Ja Salakirjat 2013!!)
Wish to read more: Theodor Schwinds book about Karelian iron age is reprinted and sold by Salakirjat. In Finnish and some of the text in german. Sorry, no english. But pretty pictures!