Iloinen Joutsen meni museoon / Merry Swan went to the museum

...ja sitten pakollinen poseeraus!
...and of course the pose!

Taistelun ääniä. Marssivia joukkoja. Hevoset purevat kuolaimiaan. Aseiden kalinaa. Lopulta: attack!!
Tukholman historiallisen museon uudessa erikoisnäyttelyssä katsoja joutuu hetkeksi keskelle vuonna 1361 käytyä taistelua.
Onneksi vain hetkeksi: taistelun äänten hiljennyttyä katsoja voi palata omaan turvalliseen maailmaansa ja tutustua Visbyn taistelun hautalöytöihin. Näyttelyn nimi on Massakern vid muren - suomeksi kai joukkosurma muurin varjossa. Lyhyesti; gotlantilaiset talonpojat yrittivät suojella saartaan Tanskan kuninkaan Valdemar Atterdagin hyökkäykseltä Visbyn porvareiden katsellessa turvassa muurin takaa. 1800 talonpoikaa sai surmansa, kaupunki antautui ehdoitta.

Näyttelyn avajaispäivänä museoon oli ilmainen sisäänpääsy ja museo oli kutsunut paikalle elävöittäjiä kuvaamaan 1300-luvun elämää. Suomalaisista kutsun saimme me kolme: minä, Riku ja Neulakon Elina. Teimme käsitöitä ja näytimme hyviltä.

Voices of the battle. Marching soldiers. Horses biting their bits. Rattling of arms. And then finally: attack! In historical museum at Stockholm a visitor gets in the middle of the battle of year 1361.
Luckily only for a moment: when sounds of battle fades away, visitor can safely return to ones safe world and study the grave finds of Battle of Wisby.
The exhibition is called Massaker vid muren - Massacre by the wall. Shortly: the peasant army of Gotland tried to protect their home island from attack of danish king Valdemar Atterdag and the bourgeois of Wisby followed the battle safe behind the town wall. 1800 men were killed and town surrendered unconditionally.

To the opening of the exhibition the museum had called in reenactors to show the audience the life of 14th century. From Finland there was three of us: me, Riku and Elina. Our task was to do some hand craft and look good... (which we did).

* * *

Kamuja: meidän nauhatyöpisteessämme oli lisäkseni Emil ja Åsa. Maria seuraa sivusta.

Friends: I worked at band table with Emil and Åsa. Maria follows discussion.

Viikonlopun parasta antia ei ollut kekkaloiminen ruotsalaisyleisön ihmeteltävänä, vaan kaikkien mahtavien kavereiden tapaaminen. Ja näin tekstiilinörttinä oli kiva nähdä Maria Neijmanin värjäämä ja kutoma Bockstenin miehen mekko. Se oli ihana. Pitääkin tästä lähteä virittämään toimikasta kangaspuihin... se oli juuri selllainen kangas, jota haluaisin jonain päivänä kutoa esimerkiksi Rikun puuseppä-vaatteeksi.

Me elävöittäjät saimme katsoa näyttelyn sunnuntaina ilman yleisöä: lauantain tungoksessa ei olisi nähnytkään mitään.

Best part of the weekend was not being displayed in public, but meeting all those wonderful friends again. And yes, as a textile nerd I loved seeing the Bocksten mans tunic, made of hand dyed and hand woven fabric by Maria Neijman. The fabric is lovely. I think I need to put a twill warp to my loom... that fabric is just what I would like to weave one day and then make a clothes for carpenter Riku.

We reenactors had a chanche to see the exhibition sunday morning without the audience. Opening day was very crowded anyway.

Marian kutoma kangas on valmiina vaatteena näyttelyssä. The fabric Maria wove is now a sewn dress at exhibition.

Eikä siinä vielä kaikki! Siellä on kangasnäytteitä ja niitä saa hipelöidä! Elina näyttää mallia.

And textile samples to touch! Elina shows how.

Rikukin pääsi sovittelemaan, esimerkiksi kypärää. Riku tried also different things, like a helmet.

Ja myös tällaisia hanskoja.  Kts. alkuperäiset.

And also gauntlets. See the originals.

Ja sitten sananen tyyliasioista:

And then a word about the styles:

 

Lauantain ohjelmassa oli muutama erikoisshow, joista yksi oli muotinäytös. Ihan oikeaa keskiajan pukeutumista esiteltiin hienosti erilaisten yksityiskohtien kautta. Elinan sisääntulon aiheena olivat röyhelöhunnut. Elina edusti mitä suurimmalla tyylikkyydellä.

There was also some special shows, like fashion show. Proper medieval dresses were presented by details. Elina´s detail was frilled veils, which she presented with the most elegance only she can.

Jos sallitte, haluan kuitenkin kiinnittää huomiota omaan pukuuni, oranssiin hihattomaan päällyspukuun.

Tein sen viime kesänä Visbyn alla. Ajattelin, että väljä, hihaton puku olisi kiva työvaate. Leirissä kuulin sitten poikien kutsuvan sitä nimellä läskimekko: siinä missä helvetinikkunamekko paljastaa naisen muodot, tämä kätkee ne.

Mutta katsokaapas nyt oikein tarkkaan: olen istuttanut mekkoni ihan itse. Aloitin Herjolfsnesin vaatteiden tapaan suorista ja kolmionmuotoisista kappaleista, joita harsin yhteen ja kokeilin päälle. Otin sisään, harsin uudelleen ja sovitin. Tähän meni yksi ilta, mutta vaiva kannatti. Minun oranssi mekkoni ei suinkaan ole muodoton säkki, vaan mitä näteimmin istuva mukava vaate.

Ystäväni Chrissie lainasi sitä Ronneburgissa. Ystäväni Pirjo sovitti sitä meillä. Me kolme olemme suunnilleen samankokoisia ja kas, miten hyvältä kukin näyttää tässä koltussa!
Nyt olemme sovittaneet vastaavan mekon Chrissielle ja kuulin viikonloppuna, että mekkoja on tulossa lisää.
Meidän pitää keksiä imartelevampi nimi tälle ihanan monikäyttöiselle vaatteelle. Vai mitä?

If you may, I would like to speak about my madder orange sleeveless
overdress. I made it last summer to Visby: a comfortable, not tight working dress.
In the camp I heard that boys call these loose dresses Fat dresses, cause unlike hells gate dresses, they don't´reveal woman's figures.
But look carefully at my dress.
I have fitted it all by myself. I started by straight and triangular pieces, like on Herjolfsnes dresses. I basted, fitted, marked, basted again, fitted... It took one evening but was definatelly worth the effort. My overdress is not s shapeless bag, but well fitting loose overdress.
My friend Chrissie borrowed it at Ronneburg and Pirjo fitted it at my house. We are all about same size and ahoy, it looks good on all of us.
We have fitted one for Chrissie and I heard that there are more of these coming. So I think we need to find out more flattering name to this versatile dress. Don´t you think?

Tässä esittelen muotinäytöksessä uusia ihania kenkiäni! Tilasin ne viime vuonna Ronneburgin tapahtumassa ja sain ne nyt. Tässä näkyy myös mekon helman runsaus.
Here I´m presenting my new amazingly beautiful shoes!  I ordered a pair when we were in Ronneburg and now I´ve got them. Here you can also see the width of the dress.

Tuossa kuvassa näkyy mekon istuvuus mielestäni aika kivasti.
In this picture the fitting of the dress shows also quite nicely, I think.

Chrissie ja poseeraus Ronneburgissa.
Chrissie and effigy pose at Ronneburg.

T'ässä on ystävni Pirjo samassa mekossa...ja tottakai asiallinen asento.
 Here you can see my friend Pirjo dressed in my dress. And effigy.


Lopuksi kaksi hyvin tärkeää herraa:
And then two very important misters:

Riku valmiina lähtemään lusikanveistoon museoon! Oranssi takki on viime kesän Visby-mallistoa sekin, värjätty krapilla meidän pihassamme.
Riku ready to go to museum and carve spoons. Madder red coat is from last summer´s Wisby-collection, home dyed.

Ruskea ruudullinen villamekko on nykyisin yksi Rikun lempivaatteista. Hän tykkää kovasti myös pienestä hupustaan ja pussihatusta.
Browns checked wool dress is nowadays one of Riku´s favorites. He also likes a lot of his baggy hat and small hood.

Toinen tärkeä herra on tietysti Elinan pieni poika! Hän sai lempeän ensikosketuksensa keskiaikaan museossa, yllä äidin tekemä ihana punainen villanuttu ja valkoiset hoset. Aivan valtavan ihana pikkujoutsen!
Another important mister: Elina´s son! He was presented gently to medieval times at Museum, wearing tiny dress made by his mum and look at those white hose. Adorable little swan!

Kiitos muotinäytöskuvista Jarkko Laurilalle. Pictures from fashion show: Jarkko Laurila.