"Mikä on hautanumerosi? / What is your grave number?"

"Aivan valtavan upea viitta... ni mistäs haudasta tämä olikaan..."
"I say, what a lovely shawl.. and which grave was this..?"

Kevään kolmas luentomatka on takana, tällä kertaa kävin automatkalla Latviassa Rikun kanssa. Tapahtuman nimi oli Seeburg, paikka Grobina, Latvia.

Kävin kertomassa Suomen rautakaudesta ja näyttämässä vähän nauhojakin. Oli kivaa nähdä, että meidänkin pukumme kiinnostavat - on näet niin, että Latvian omat puvut ovat huikean upeita.
Eikä parasta siellä ole edes se jumaton pronssin määrä, vaan autenttisuuden uskomaton taso.
Latvian elävöityksen taso tiivistyy yhteen lauseeseen.
"Mikä on hautanumerosi?"
Toki, uusiin ihmisiin tutustuttaessa kysellään ensin vaikka että mistä olet ja mikä on sinun alaasi tässä elävöityksessä. Mutta oikeasti: sikäläiset, etenkin naiset voivat vastata tuohon kysymykseen, koska useilla on päällään ennallistus yhdestä tietystä haudasta. Niin, tietysti heillä myös riittää tuota valinnanvaraa. Minun mielestäni on tosi hienoa nähdä miten elävöittäjät haluavat tehdä juttuja mahdollisimman autenttisesti, aina käsinkudotuista kankaista lähtien.
Minun aikani meni lähinnä valokuvien ottamiseen, oli niin paljon yksityiskohtia ja koristeita ja lautanauhoja. Taivaallista.

* * *

This springs third trip was to Latvia, where we drove by car with Riku. The event was called Seeburg at Grobina, Latvia.
I held a presentation about Finnish iron age and showed also our tablet weaving. It was very nice to see that people were interested about our dresses - their own are so fabulous. The most impressive thing there are not the glitter of massive amount of bronze - it is the high level of authenticity.
You see, they have this saying.
"What is your grave number?".
Surely, when they make new friends they ask where they come from or what is their thing, but specially the women of Latvia can answer to question about their grave number. Many of them are wearing a reconstruction of one spesific grave. And yes, they have many to choose of. I think it was great to see how people want to make things as authentic as possible - starting from hand woven fabrics.
My time at event went by photographing dress details and decorations and tablet woven bands and ... oh, I was in heaven.

Siinä niitä on koko joukko.
There you can see some of them.

Latvialaisia pukuja ei oikeastaa voi niputtaa yhteen. Joo, useimmat ovat kotoisin paikasta jossa nyt sijaitsee Latvia, mutta maan sisälle mahtuu neljä heimoa ja sitten neljä erityispiirteitä sisältävää tyyliä. Minä en erota niitä toisistaan, eikä moni muukaan. Sen takia kaikki latvialaiset pistetään iloisesti samaan läjään.
Todellisuudessa latgalian pukua ei saa sekoittaa kuronialaiseen eikä semigallian ole kumpikaan niistä, livonialaisista puhumattakaan... sitten tulevat vielä selonialaiset... Ymmärrätte varmaan.
Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka erottavat ne. Toivottavasti pian pääsen tekemään niistä selkoa - vaikkapa luettelemaan muutamia tunnusmerkkejä. Pitää vain ensin oppia ne itse.

No niin. Olen vuosikausia ihaillut näitä pukuja - olen altis pronssin kimallukselle. Viime viikonloppuna: tadaaah!! Ostin Santalta hänen semigallian puvun korustonsa. Siihen kuuluu valtava määrä tavaraa. Ja hei, tämä on on aivan mahtava juttu:
"Minun hautanumeroni? No sehän on tuo Pavirvite-Gudai 138".
Voin pukea ne ylleni suomalaisen pukuni kanssa, sillä semigallian pukuun kuuluu peploshame, kun taas latgalian pukuun kuuluu kietaisuhame, paita ja korea viitta. Minun vielä koristelematon sininen viittani muuttuu muutamalla pistolla semigallialaiseksi.

* * *

It is actually impossible to speak about "Latvian dresses" as common name. Yes, most of them are from place nowadays known as Latvia. But there are four main tribes, which all have special characters. I can´t tell which is which, like most of the people. That is why all them are all counted as "latvian". But for real: latgalian dress should not be mixed to semgallian, or curonian or livonian. You do understand.

Luckily there are people who can tell the difference and I do hope that one day I will too. Just need to learn. When I do, hopefully I can tell it to you too.

So, for several year I have admired these dresses - I´m drawn by the shine of bronze. Last weekend it happened: I bought a semgallian dress accessories from Santa. It is huge amount of things. And hey, this is awesome.

"Oh, my grave number? Well, it´s Pavirvite-Gudai 138".

I can use them with my finnish dress, because this dress has peplos, while for example latgalian dress has shift, wrap around skirt and magnificent shawl. My yet un-decorated shawl goes well with my dress.

Katsokaas tätä:
So, look at this:

Tässä on 1000-luvulta peräisin oleva semigallian korusta, Pavirvite-Gudai hauta numero 138.
Here is Pavirvite-Gudai grave 138, from 11th century.

Ja tässä ovat minun uudet koruni!
And here are my new jewelry!

Tässä koko satsi / Here they are

 Olkasoljet ovat piikkimalliset / Shoulder broaches are type "spike"

Alkuperäinen puukontuppi oli kömpelöä tekoa, joten Artis huolellisesti teki samanlaisen / The original stealth was clumsy made, so Artis this similar way.

Sitten on näitä rannerenkaita ja tuo iso on kaularengas / then there are these bracelets and that big one is a neck ring.

Näitä hulppeitä pään koristeita kutsutaan kruunuiksi / these head wear are called crowns

Lehden malliset neulat kiinnittävät peploksen, rattaat tulevat viittaan / the four leave pins go to peplos, the wheels to the shawl.

Peploksen neuloista lähtee kankiketjua, jossa on lisäksi spiraalikoristeita/ peplos pins chains have also spirals around them.

Viitan solki on koristeltu / the shawl broach is also decorated

Viitan jokaiseen kulmaan kiinnitetään kulkuskoristeet. Tuon ajan naisten puvuista kuului kantautua helinä kauas / these jingle bells go to shawl edges. That time womens dresses were supposed to

 Kaulaan vielä siniset lasihelmet / final touch: blue glass beads.

Ja taas vinkkaan Facebook-albumiin.
More pictures in my Facebook-album.

Many thanks to Senzeme and specially Artis and Santa for inspiration!