Alkukuva tulee kerrostalokodistamme: enkkuterrieri Eikka poseeraa etualalla, pikkupinseri Pinja tarkistelee tilannetta taustalla. Oikean kodin remontti alkoi tänä aamuna!
Mutta asiaan:
Olipa viikonloppu täynnä suuria tunteita! Vihdoin näet koitti se puoli vuotta odotettu päivä: Olli ja Minna paukkasivat naimisiin.
Kun lauantaina saattelin kaasoa paikasta toiseen, ihailin Minnan ällistyttävää tyyneyttä. Olin enemmän hermona kuin morsian, jonka morsiuspuku saapui hääpaikalle muutama tunti ennen vihkimistä, ihanat käsintehnyt kengät noin tuntia ennen isoa tapahtumaa ja seremoniaakin suunniteltiin siinä kalkkiviivoilla.
Jos joku oli vahvistavan ja rauhoittavan viskinaukun tarpeessa niin kyllä se oli kaaso... hyvä viskimaku morsiolla, oli hienot juomat varattu taskumattiin : )
No, vihdoin se Ollin puku sai ensiesityksensä. Pussihousut ja aluspaita ojennettiin sulholle edellisenä yönä, pöksyjen viimeistely, samoin kuin viidennen napin ompelu tehtiin puolenyön aikaan.
Samaan aikaan kun tuvassa ommeltiin - yksi kaaso myssyä itselleen, toinen somisteita sulhaselle ja morsian neulakintaita kullalleen - miesväki keskittyi lappomaan sahtia jästin päältä. Aika maireita hymyjä nähtiin, lappohan pitää siis imeä eli joka lapolla tuli suullinen sahtia...
Tuntui älyttömän hyvältä kaikki se sulhasen asun saama palaute. En tajunnut miten paljon jännitin tätä työtä: nyt kun häät ovat ohi, ei enää pyörrytä eikä korvissa suhise. Oli nimittäin aika rajua stressioireistoa ilmassa. No, ehkä talon tilanteella on osansa asiassa.
Mutta Olli oli komea poika! Minnasta puhumattakaan: kun hän oli lähdössä iskäpuolen käsipuolessa kohti järven rannassa marjoja notkuvan pihlajan alla odottavaa sulhastaan, tämän kaason piti purra poskeen silkasta liikutuksesta. Minna näytti upealta.
Oli siellä väpättävää alahuulta ja kostuvaa silmäkulmaa kun nämä kaksi nuorta saivat toisensa. Ihana seremonia, hienosti puhunut pappi ja keli täydellinen. Taivaalla ollut pilviverhokin repesi ja aurinko alkoi paistaa kun pariskunta otti onnitteluja vastaan.
Niiiiisskkk.
Tässä se siis on:
Sahran pukupajasta on lähtöisin- sulhasen punaharmaat neulakinnassukat (piilossa saappaissa)
- pellavainen aluspaita kultapistoin
- villainen tunika
- villainen, pellavalla vuoritettu rus-takki
- pussihousut
- turkislakki
- turkisviitta
Lautanauhoista on kiittäminen Suskia ja Minttua
Turkistyöt Anneli ja kaaso
Napit ja saappaat Ilkka
Ja pienenä koukkuna.... jota ei moni tule ehkä ajatelleeksi:
Ollin lautanauhojen kuvio on nimeltään Odinin sarvi. Se on hedelmällisyyssymboli.
Napit teetin karhunhampaan muotoisiksi, materiaalina on poronsarvi...
Jos ei Ollin anopin esittämä toive lapsenlapsesta ala näillä taioilla toteutua niin johan on kumma!
Tässä vielä yhteispotretti: eikö olekin komea pariskunta!Niin, se oma puku. Kirtle sinistä silkkiä, päällä lehmuksenvihreä huppu tammenlehvin ja tinanapein.
Sellainen pieni juttu, joka sai tämän kaason tunteet pintaan...
Kun morsiamen piti heittää kimppu, hän sanoi että "enpä heitä, koska tiedän kuka menee seuraavaksi naimisiin."
Se kimppu on nyt minun pöydälläni!
Kylläpä on sulhanen komea ja morsian kaunis! Tosi komea asukokonaisuus molemmilla. Ja nimenomaan kokonaisuus, mistä saa lisäihailua! Mahtoi olla hyvät kemut. :)
VastaaPoistaOlen tehnyt hunnunreunakokeiluita postaan niistä tässä lähiaikoina Neulakkoon