Aika mahdotonta on meno ollut; mitä enemmän talon kanssa on murheita, sitä enemmän pukkaa käsityötä. Viime viikolla valmistuivat Oliverin kaikki vaatteet, tosin rus-takki vaatii viidennen napin eli ahkera Minttu teki viikonloppuna lisää lautanauhaa koristeluun. Mutta koska näyttää tulleen tavaksi, että joka tapahtumaan pitää saada jotain uutta (tää alkaa riistäytyä käsistä), sipaisin perjantaina paksun, villaisen muinaismekon Pukkisaaren markkinoita varten (höh, tietysti kokonaan käsin).
Glimsissä tehtiin keraamikko-Sirpan kanssa vaihtokauppoja, huppu kulhosta-tyyppisesti siis, eli tuli tehtyä yksi punainen huppukin. Nyt on työn alla keittiön tilaaminen, sähkötyöt, rakentajakin löytyi ja putkimiehiltä ehti tulla laskukin. Ja samaan aikaan herralle hoset, itselle polvisukat ruskeaa ohutta villaa, lehmuksenvihreä häntähuppu viikonlopun häitä varten (tinanapeilla, pakko säästää jossain aikaa eli nyt en ala nykertää nappeja).
Huntu pitää ehtiä tekemään, samoin irtoletitys... voi kun ehtis keräämään suppilovahveroita!
Onneksi Katri-siskos teki hienosti istuvan puvun silkistä. Nappeja piisaa, 19 mahtui per käsivarsi. Sitten alkoi tila loppua : )
Nyt on muuten todellakin istuva puku... ja upea nyöri, kiitos Jirille, jolta löytyi hienoja sinisiä lankoja. Pukkiksessa ehti hyvin nypertää nyörin kasaan kaupanteon lomassa.
Tahti siis kiihtyy maailmanlopun edellä.
Ai niin. Aloitin tänään työt. Mitä noin 30-vuotiaat naiset haluavat lukea sanomalehdestä? Mitä ihmiset haluavat syödä ensi viikonloppuna? Mitä tehdään pihlajanmarjoista? Siinä pari aihetta pohdittavana.
Lisäksi kysyn itseltäni, milloin ehdin soittaa Tofalle ja keskustella vakavasti omien häiden järjestelyistä... olen pyytänyt Tofalta hieman ruoka-apuja.
Herran sormus pitäisi käydä valitsemassa, että saadaan se tilaukseen. Oma on onneksi jo työn alla.
Omenapuut notkuvat sadon painosta. Tarviiko kukaan omppuja???
Oli muutes aika mahtavaa nauttia oman maan satoa. Porkkanoita, punajuuria, kesäkurpitsaa, papuja, maissia... kaikkea sitä pääsimme korjaamaan sunnuntaina kun hääräsimme kodin pihalla.
Mikä hienointa, rakentajamme Ari lupasi että parikolme kuukautta ja pääsemme KOTIIN!
Ai että miksi tuo avauskuvan kala? Tuntuu vähän samalta kuin kuivalta hauelta Silverskärin venevajan seinässä.
hih, tarttuu tuo vaatehulluus... nyt lähti tulemaan maailman ehkä melkein hienoin pukinsarvilautanauha meidän herran rus-takkiin, joka siis saa ensiesiintymisensä hibernoijien hääjuhlassa. Siis se takki. Hersflolfsfnees taas tehdään ensin ihan "tavallisesta" ruskeasta villasta, ja sen jälkeen pistetään Handelsgillet-raunioista pelastettu punainen villa lihoiksi. Käsin... Vielä on mietinnässä tuleeko rouvalle sarvet vai makkara päähän, hmm-m tai ihan jotain muuta, ehkä kasa huntuja joissa osassa on pronssikoristelua otsalla
VastaaPoistaAh ja vau, olenkin nähnyt vilahduksen rouva Ingeborgin sarvimallista. Hieno!
VastaaPoistaJos omia sarvia tekee mieli, niin SCA-linkkien kautta varmasti löytyy apuja rakenteluun.
Vaatehulluus on hyvä sairaus!
Great!!!
VastaaPoistaCongratulations!!!
No johan on piru... mistä hemmetistä tännekin ilmestyy joku portugalia vääntävä herra ja onnittelee... mistä?
VastaaPoistaKylläpä tehdas käy täysillä! Näistä kaikista pitää tietty saada nähdä kuvia, jos vain suinkin mahdollista.
VastaaPoistaJa 30-vuotiaiden naisten lukuhalut? No tämä on viime aikoina lueskellut kampiliiroista, mutta en kyllä ole ihan varma miten yleinen kiinnostuksen aihe se on. Tai no siitä tuli mieleen että uuden harrastuksen aloittamisesta näin aikuisena olisi kiinnostavaa lukea.
ps. Hienoa kuulla, että pääsette takaisin Oikeaan Kotiin jo noinkin pian!
hahaa! kampiliira!
VastaaPoistaKuunneltiin tuota ihanaa soitinta monta iltaa peräkkäin leirimme katoksessa Visbyssä, se itävaltalainen Roland viihtyi yöt kanssamme. Kiva soitin, paitsi kuulemma silloin jos yrittää saada unta teltassa metrin päässä soittajasta : )
Kuvia olisi luvassa heti ensi viikon alussa, Ollin hääkomeus on vihdoin esiteltävissä ja omasta hupusta tuli aika kiva. 14 tinanappia, eläköön 1300-luku!