Kylläpä on riittänyt tällä viikolla sutinaa ja sutimistakin. Olemme ryhtyneet toimiin talomme saamiseksi muuttokuntoon ja rupesimme jeesaamaan raksamiestämme Aria. Eli olemme tehneet niitä "omia hommia", me kun päätimme saman tien sitten vaihdella niitä tapetteja ja maaleja kun talo kerran on remontissa.
Olemme repineet tapetteja seinistä ja hioneet pintoja. Tänään ja huomenna vedämme pohjamaalit tapetoitaville seinille, ensi viikolla tulee sitten ammattilainen jatkamaan.
Tuleekin muutes aika hienoa... valittiin rohkeasti värejä ja kuvioita sinne tänne.
Keittiö tuli eilen, kannettiin se palasina sisään ja tänään Ari alkaa kokoamisen. Ihanaa!!!
Ostimme myös ison nauhahiomakoneen, jolla hiomme 60 neliötä lautalattiaa. Karmea homma, mutta pakko tehdä. Lattiat ovat hirveässä kunnossa, kun siellä on ravannut kengät jalassa suunnilleen pataljoonan verran väkeä aina palokunnasta lähtien.
Töissä olen ollut ahkera, ja hyvä niin. Tuntuu mahtavalta, kun saa taas asioita aikaiseksi. Alkaa näköjään paineet helpottaa.
Käsityörintamalla on menossa Euran muinispuvun villainen alusmekko. Onneksi ihan pikkuinen sellainen, teen Anun ja Maken vauvalle ristiäislahjaa. Tyttö saa sunnuntaina nimen. Minä olen luvannut taas vaiheeksi lukea Raamattua, tästä alkaa tulla mun leipälaji. Ollin ja Jolandan häissäkin se oli mun homma. Työkaveri Anu tuossa kuvassa esittelee vielä keskeneräistä mekkoa, siihen tulee helmaan kirjontaa. Ei se varmaan edes mahdu vauvalle, mutta onpahan edes tädin tekemä muisto ristiäisistä. Kamalan vaikeaa tehdä vauvanvaatetta kun ei tiedä minkä kokoisia vauvat ovat!
Remontin edetessä on pitänyt dokumentoida kauheasti. Eli olen ottanut valokuvia ja seuraavaksi pitää keskittyä kirjanpitoon. Meillä on kolmoiskirjanpito: yksi osio palovahingolle, toinen meidän omille remonttikuluille ja kolmas sitten rakennusvirheiden korjaamiselle.
Saisi loppua jo tämä rääkki. Häihin on kaksi kuukautta aikaa ja niiden järjestelyihin pitäisi löytää remontin keskellä vielä 1) voimia 2) rahaa.
Tunnelma on kuitenkin hyvä, muutto lähestyy vaikka sähkömies väittääkin muuta. Kaveri narraa ihan varmasti....
Olemme repineet tapetteja seinistä ja hioneet pintoja. Tänään ja huomenna vedämme pohjamaalit tapetoitaville seinille, ensi viikolla tulee sitten ammattilainen jatkamaan.
Tuleekin muutes aika hienoa... valittiin rohkeasti värejä ja kuvioita sinne tänne.
Keittiö tuli eilen, kannettiin se palasina sisään ja tänään Ari alkaa kokoamisen. Ihanaa!!!
Ostimme myös ison nauhahiomakoneen, jolla hiomme 60 neliötä lautalattiaa. Karmea homma, mutta pakko tehdä. Lattiat ovat hirveässä kunnossa, kun siellä on ravannut kengät jalassa suunnilleen pataljoonan verran väkeä aina palokunnasta lähtien.
Töissä olen ollut ahkera, ja hyvä niin. Tuntuu mahtavalta, kun saa taas asioita aikaiseksi. Alkaa näköjään paineet helpottaa.
Käsityörintamalla on menossa Euran muinispuvun villainen alusmekko. Onneksi ihan pikkuinen sellainen, teen Anun ja Maken vauvalle ristiäislahjaa. Tyttö saa sunnuntaina nimen. Minä olen luvannut taas vaiheeksi lukea Raamattua, tästä alkaa tulla mun leipälaji. Ollin ja Jolandan häissäkin se oli mun homma. Työkaveri Anu tuossa kuvassa esittelee vielä keskeneräistä mekkoa, siihen tulee helmaan kirjontaa. Ei se varmaan edes mahdu vauvalle, mutta onpahan edes tädin tekemä muisto ristiäisistä. Kamalan vaikeaa tehdä vauvanvaatetta kun ei tiedä minkä kokoisia vauvat ovat!
Remontin edetessä on pitänyt dokumentoida kauheasti. Eli olen ottanut valokuvia ja seuraavaksi pitää keskittyä kirjanpitoon. Meillä on kolmoiskirjanpito: yksi osio palovahingolle, toinen meidän omille remonttikuluille ja kolmas sitten rakennusvirheiden korjaamiselle.
Saisi loppua jo tämä rääkki. Häihin on kaksi kuukautta aikaa ja niiden järjestelyihin pitäisi löytää remontin keskellä vielä 1) voimia 2) rahaa.
Tunnelma on kuitenkin hyvä, muutto lähestyy vaikka sähkömies väittääkin muuta. Kaveri narraa ihan varmasti....
Yksi iso dokumentaatio valmistui tänä aamuna ja lähti sähköpostilla eteenpäin. Siitä ja sen kohtalosta sitten myöhemmin : )
Kommentit
Lähetä kommentti