"Ottakaa rouva nisua", tarjoili Kuutti pihamaalla. Tässä tosin glögi on jo loppuunmyyty ja viimeiset Euran rinkilät ahmittiin sisäosastolla.Nykyaikahaaveista pomppaammekin sujuvasti suoraan kivikaudelle: "hei, sinä kylmässä kestävä, häthätää paistettua eläintä ravinnoksesi nauttiva ihminen! Lähde kokemaan kivikausi! Varusteet: aivoparkittu nahka-asu, ommeltu jännelangalla. Nukkumisvehkeet, joiden välissä kestät hengissä yön marraskuisessa metsässä. Primitiiviase heti tappavalla kärjellä..."
Kävin työn merkeissä tapaamassa ihmistä, joka tekee tämmöistä ja puhuimme siitä, että ei varmaan mene pitkää aikaa siihen, että iänikuisten keskiaikamarkkinoiden rinnalle kasvaa yhä laajempia kivikausimarkkinoita. Jäämme odottamaan.
Mitä markkinoihin tulee, kävimme pitämässä puotia pystyssä Lahden Historiallisen museon joulutapahtumassa. Meillä on todella edustava osasto: Sirkku myi keramiikkaa, Ilkan Päivi joulukortteja, Jirillä vakiosetti, Elzebeth kauppasi ihania yrttituotteitaan ja ripustettavia joulukalentereita, Kartsa turkiksia, Lissu leivonnaisia, Marja oli tehnyt Hollolan seuran piikkiin Hildegard Bingeniläisen älypipareita, joita ihmiset jo osaavat meiltä kysyä ja minä olin rahdannut paikalle kaikkea mahdollista neulakinnastöistä lähtien, mukaanlukien meidän herran tekemät hienot himmelit. Juhanantyttäristä Katri ja Iida olivat myös mukana Iidan keramiikoilla ja grafiikoilla. Siskokset olivat aamupäivän Miian kaupalla ja jatkoivat sitten päivää museolla.
Tässä on vasta noin kolmannes koko osastostamme.Päivän hurraat ja kumarrukset kuuluvat Mintulle, Kartsalle ja Kuutille, jotka seisoivat myymässä nisua ja glögiä pienessä vesisateessa koko päivän. Meillä oli siis kaksi osastoa, toinen sisällä ja toinen pihalla. Glögi lämmitettiin nuotiolla rautapadassa ja tulen ääressä viihtyivät myös vossikkakuski ja Vaskikorun väki. Ai jai, Renkomäen martoilta sai ostaa aitoon maitoon eli yhden martan aamulla lypsämään maitoon tehtyä riisipuuroa. Namia!
Museon tapahtuma on kiva idea; tavoitteena on pieni keskieurooppalainen joulutori pihakojuineen. Olisi mahtavaa saada sellainen Lahteen, joka muuten on niin ankea muotikrääsämarkkinoineen.
Illalla, markkinoiden jälkeen menimme kaikki Mintulle ja Kartsalle; jokainen toi jouluruokaa yhteiseen pöytään ja söimme itsemme pallon muotoiksiksi. Mahat täynnä vietimme oikeaa joulua perhe Rauhan ihanassa, suuressa hirsituvassa. Väkeä makasi jo lattiallakin, kun ei enää jaksettu istua.
Visioimme tulevaisuutta - siis sitä kun mannerjäät ovat sulaneet ja vain Salpausselän harju on enää kuivaa maata. Kartsa lupasi irrottaa mahtavan uunin maasta ja voisimme kaikki kellua uusille alueille Rauhalan suojissa. Meitä oli noin 20 henkeä paikalla ja totesimme, että hyvin tämä Rauhan arkki meidät hoitaisi eteenpäin.
Ai joo. Keksimme myös tulen, taskun, papujuoman, pyörän ja tien, joka ei ala mistään, mutta menee Roomaan. Ja perustimme uuden juhlan syyskauteen: 22. syyskuuta on sitten Tuppiaiset.
:-D
VastaaPoista