Huomasin tuossa uudenvuoden tienoilla, että olen pullistunut kolmessa vuodessa aika monta kiloa. Huomasin, että en ole harrastanut liikuntaa, vaan pelkkiä käsitöitä ja hyviä pitoja. Sille piti siis tehdä jotain.
Entisenä urheiluhulluna - uskokaa pois, oli aika jolloin kaikenlainen treenaaminen täytti elämäni - aloittaminen oli helppoa. Suurin kynnys oli sohvalta nouseminen.
Ensin pikkuisen hiihtoa. Uuuh ja puuh. Kävellen töihin, koska en pidä talvipyöräilystä. Sitten tuli kuvioon ruokapäiväkirja: aivan ehdoton juttu, jos aikoo olla selvillä siitä, mitä suuhunsa tunkee.
Ja nyt jihuu, työpaikan kuntosali on avattu remontin jäljiltä. Käymme siellä parin työkaverin kanssa aamulla nostelemassa painoja ja nyt sinne saatiin jo juoksumattokin.
Tein myös itselleni käsityö-aikataulun: ei kässää ennen kello kuutta illalla ja kun seinäkellomme kumahtelee kymmenen lyönnin, työ lopetetaan. Nyt kello herättää ennen seitsemää, ruokin elukat, juon kahvia ja luen lehdet, kävelen töihin, sitten pieni punttitreeni, ja työpäivä.
Töistä kotiin ja pakollinen lepotunti : katson neiti Marplea kynnet syyhyten: pian saa ottaa käsityön esiin!
Kuudesta kymmeneen aaahhhh ihanaa... käsinompelua, lautanauhaa, neulakinnasta... ja kun aikaisemmin saatoin istua nököttää lautanauhan kimpussa neljä tuntia yhtä päätä, pidän nyt herran mainostamia "mikrotaukoja" ja vaihdan välillä myös toisen työn kimppuun.
Tipatontakin on pidetty.Kello kymmeneltä sitten nukkumaan tai ainakin petiin lukemaan.
... ja aamulla on todellakaan enää nouse kello seitsemältä luomaan lautanauhaloimea, että olisi illalla kudottavaa...vaan lähteäkseni salille.
Ja miten on käynyt:
1) paino on pudonnut
2) vyötärö kaventunut
3) hartioissa kiertää veri
4) ei ole nälkä koko ajan
5) unen laatu on parantunut, vaikka heräänkin edelleen pikkutunteina
6) olen virkeä, reipas ja iloinen
ja sitten todella tärkeä asia:
7) töissä on kivaa eikä syksyllä vaanineesta apeudesta ole enää... kuin pieni rippunen jäljellä.
... siispä kun Handelsgilletin kangaspaketti eilen tuli ja Katri-siskos tuli kuin taivaan lähettämänä käymään, sovitimme flemish peasantin päällismekon yläosan kaavan uudelleen ja siitä vyötäröstä nipistettiinkin senttejä pois... sininen villamekko on siis iso :)
en pura!
Katrin kanssa leikkasimme kankaat näppärästi senttejä säästellen ja nyt pääsen aloittamaan ompelun. Viikonlopun suunnitelmissa on ulkoilua, elokuvia ja suuria suunnitelmia Ilonan kanssa, sekä paljon käsitöitä! Sydäriin pitää saada paljon valmiiksi...
Entisenä urheiluhulluna - uskokaa pois, oli aika jolloin kaikenlainen treenaaminen täytti elämäni - aloittaminen oli helppoa. Suurin kynnys oli sohvalta nouseminen.
Ensin pikkuisen hiihtoa. Uuuh ja puuh. Kävellen töihin, koska en pidä talvipyöräilystä. Sitten tuli kuvioon ruokapäiväkirja: aivan ehdoton juttu, jos aikoo olla selvillä siitä, mitä suuhunsa tunkee.
Ja nyt jihuu, työpaikan kuntosali on avattu remontin jäljiltä. Käymme siellä parin työkaverin kanssa aamulla nostelemassa painoja ja nyt sinne saatiin jo juoksumattokin.
Tein myös itselleni käsityö-aikataulun: ei kässää ennen kello kuutta illalla ja kun seinäkellomme kumahtelee kymmenen lyönnin, työ lopetetaan. Nyt kello herättää ennen seitsemää, ruokin elukat, juon kahvia ja luen lehdet, kävelen töihin, sitten pieni punttitreeni, ja työpäivä.
Töistä kotiin ja pakollinen lepotunti : katson neiti Marplea kynnet syyhyten: pian saa ottaa käsityön esiin!
Kuudesta kymmeneen aaahhhh ihanaa... käsinompelua, lautanauhaa, neulakinnasta... ja kun aikaisemmin saatoin istua nököttää lautanauhan kimpussa neljä tuntia yhtä päätä, pidän nyt herran mainostamia "mikrotaukoja" ja vaihdan välillä myös toisen työn kimppuun.
Tipatontakin on pidetty.Kello kymmeneltä sitten nukkumaan tai ainakin petiin lukemaan.
... ja aamulla on todellakaan enää nouse kello seitsemältä luomaan lautanauhaloimea, että olisi illalla kudottavaa...vaan lähteäkseni salille.
Ja miten on käynyt:
1) paino on pudonnut
2) vyötärö kaventunut
3) hartioissa kiertää veri
4) ei ole nälkä koko ajan
5) unen laatu on parantunut, vaikka heräänkin edelleen pikkutunteina
6) olen virkeä, reipas ja iloinen
ja sitten todella tärkeä asia:
7) töissä on kivaa eikä syksyllä vaanineesta apeudesta ole enää... kuin pieni rippunen jäljellä.
... siispä kun Handelsgilletin kangaspaketti eilen tuli ja Katri-siskos tuli kuin taivaan lähettämänä käymään, sovitimme flemish peasantin päällismekon yläosan kaavan uudelleen ja siitä vyötäröstä nipistettiinkin senttejä pois... sininen villamekko on siis iso :)
en pura!
Katrin kanssa leikkasimme kankaat näppärästi senttejä säästellen ja nyt pääsen aloittamaan ompelun. Viikonlopun suunnitelmissa on ulkoilua, elokuvia ja suuria suunnitelmia Ilonan kanssa, sekä paljon käsitöitä! Sydäriin pitää saada paljon valmiiksi...
Vau! Mahtava uusi elämä!
VastaaPoistaToi on ainakin todella kannatettava käsitöiden kannalta tuo "kymmeneltä käsistä" periaate. Olen noudattanut (hmm.. no...välillä vaihtelevalla menestyksellä) sitä jo monta vuotta. Kympin jälkeen alkaa olla usein niin väsy, että tulee tehtyä aika paljon virheitä. Sillä tavalla että seuraava päivä menee usein sitten purkaessa. Ei kannata.
...totta! Meillä Lahdessa oli aikoinaan lankakauppa, jonka tuotteilla ei saanut neuloa tai kirjoa kello 23 jälkeen :)
VastaaPoistaomistaja sanoi aina niin uusille asiakkaille, koska "suomalaiset nukkuvat muutenkin liian vähän ja tietää että käsityöt voivat viedä mennessään...
Sahra, oot ihana kun oot tommonen värkkääjä!
VastaaPoista