Ja sitten ensimmäinen kerintä. Shearing the sheeps for the first time.

Pyhä Lydia eli Lyyti kerittävänä. Ruskean kesävillan alta paljastui uskomaton väri.
Shearing St Lydia aka Lyyti. Under her brown summer wool revealed incredible colour.

Lammasharrastus teki viikonloppuna hurjan loikan: olemme nyt kerineet ensimmäisen kerran. Oli muuten jännää. Kahden pikkuisen uuhikaritsan kerimiseen meni pari tuntia aikaa ja lopputuloksena oli ihan uupunut kerijä.
Jännitti ihan mielettömästi, mutta onneksi Riina-lampuri näytti miten lammas keritään kangassaksilla. Palkintosakset, jotka sain tuhannen metrin ompelukisasta ylennettiin siis kangassaksista keritsimiksi.

Lampaan nahka on jännä juttu. Se kun ei ole lampaassa kiinni samalla tavalla kuin vaikka meidän oma ihomme. Jos villaa venyttää samalla kun leikkaa, nahka tulee herkästi mukana ja saksi tekee reiän lampaaseen. Ei hyvä.
Keritsemistä helpottaa älyttömästi, jos leikkaajalla on käsitys siitä, minkä muotoinen eläin villan sisällä on. Riina käytteli saksia tottuneesti, näytti mitkä ovat vaikeimmat paikat ja antoi hyviä vinkkejä. Ja sitten vain itse toimeen.

* * * 

Our hobby as sheep farmers has taken a huge step: we had first shearings last weekend. It was exiting! Whe sheared our two lambs, it took time almost two hours and it was exhausting task.
I was extremely nervous, but luckily Riina showed me what to do. I did not have shears, I used my fabric scissors. The ones I got when I won the One thousand meter sewing -challenge.
Sheepskin is really funny thing. It is very loose and if shearer pulls the wool, the skin follows and it it very easy to cut a hole there. Horrifying!
It makes it easier when shearer knows what kind of shapes there is inside all that wool. Riina made it look so easy. She gave me some tips, told what to do, pointed out the tricky parts and then it was my turn.

Tästä se alkaa: Lyyti on telineessä paikoillaan, villasta on kammattu isoimmat roskat ja selkään on kammattu jakaus, jota pitkin aletaan sitten leikata.
Here it starts: Lyyti is on her place, the wool is first combed a bit and then it is spread to start the shearing.

Oli siinä kokemuksella ja aloittelijalla eroa. Riinan leikkaamissa kohdissa villa jäi lyhyeksi ja tasaiseksi, minä en uskaltanut mennä saksineni kovin lähelle nahkaa. Lopussa olin jo vähän rohkeampi.
Riku kokeili myös, ja ansioitui lisäksi määkivien lammasneitien seuranpitäjänä pääpuolella. Riinalla on näet sellainen teline, jossa lammas on päästä kiinni toimenpiteen ajan. Riku tarjoili parturituolissa tuoretta heinää arvon neideille ja minä tuskissani ähersin eläinparan villan kimpussa.

* * *

I say, there was clear difference between experienced shearer compared to newbeginner. When Riina did it, there was only short wool left on lambs back. Mine was much longer, because I did not dare to cut close to the skin. Riku also trained bravely but he was also the most brilliant entertainer, this was lambs first time too. He served fresh grass to young lamb ladies while they were barbered. I for my part was in agony while shaving them poor lambs.

Kangassakset toimivat myös keritsiminä. Villaahan se on tämäkin.
Fabric scissors in good use.

Lyytin villa on upeaa! Sanoisin jopa, että auringon haalistaman mustan villan alta paljastui sensaatiomaisen hieno väri. Se on teräksenharmaa, auringonvalossa se hohti ja kiilsi ihan sinisenä. Riina jäi miettimään, mistä kaukaa sellainen väri tulee ja puhui jostain geenistä, mutta enhän minä sitä enää muista... pitää tarkistaa.
Pirkon villa on selkeästi mustempaa, pörröistä ja pehmeää. Se on ollut vähän ripulissa kesällä ja Riina arveli että sairastelu on vaikuttanut villan laatuun. Mutta on kuulkaa reipas pikku-uuhi se Pirkko! Kovaan ääneen kommentoi toimenpidettä aina siihen asti kunnes pääsi telineeltä alas kurkkuvillojen ajeluun.

Ei voi mitään: lampaat ovat ihania elukoita. Oli mahtava käydä aamuruokinnalla katsomassa parin tunnin ikäisiä karitsoja ja juottamassa pari pientä tuttipullolla. Riinan lampaat ovat erittäin sosiaalisia ja niiden kanssa on hauska seurustella. Puhumattakaan siitä villasta.
Pieni kermanvaalea pallomme eli Late-pässi oli laitumella. Ai että odotan kovasti, koska pääsemme sen villoihin käsiksi.
Kotimatkalla tuli hyvä mieli. Taas on opiskeltu yksi uusi asia matkalla lampaan selästä kankaaksi.

* * *

But Lyyti has incredible wool! I would even call a sensation the colour which revealed under the summer wool, which sun had turned brown. It is steel gray, in bright sunshine like shiny al blue and everything. Riina was wondering how fas from pedigree that colour would come. She was talking something about some genes but I don´t remember which. Need to ask.
Pirkko has softer, very flurry wool It has been a bit sick during the summer and Riina said that it might had affected on wool also. But that is one brave little lamb! The whole process she commented with loud voice the project we had going on.
Can´t help it. Sheep are wonderful. It was great to be there during morning feeding, giving milk bottle to two small ones. Riina´s sheep are very curious and nice to sosialize with and I am not even mentioning the quality of their wool now.
Out cream-coloured furry ball Late was out at the fields. Ai am so looking forwand to get my hand on his wool.
On out way home I was pleased. Now we have learned again another thing on the way from fleece to fabric.

Riku treenasi keritsemistä Pirkolla.
Riku trained shearing on Pirkko.