Herttinen sentään, prenikkaa pukkaa!

"Jopas pukkaa prenikkaa", huikkasi moni viime viikonvaihteessa minulle. Hienolta tuntui se prenikan pukkaaminen, pakko myöntää.
Mitä siis tapahtui?

Otimme osaa Drachenwaldin kruununturnaisiin täällä Aarnimetsässä ja kiirettä piti: perjantaina leivoin leivät lauantain pitoihin, lauantaina Knut taisteli kruunusta ja minä Sahra innoitin, sitten siirryin kuningatar Fionan ladyksi, pidin Suskin ja Idan ja Katrin kanssa kauppaa, osallistuin valtakunnan tiede- ja taidekilpailuun ja illalla olimme Knutin kanssa vielä isoissa pidoissa tarjoilemassa.

Otin A & S -kisaan osaa Oliverin hääpuvulla ja se saikin hyvän vastaanoton. Muun muassa Ex-rex Sven oli kovinm kiinnostunut ja kyseli paljon, koska haluaa samanlaisen. Kiva juttu.
Erityisesti ihasteltiin dokumentaationi ulkoasua, josta on kiittäminen graafikko Elinaa. Hän uhrasi vapaa-aikaansa taittamalla materiaalin tosi hienoksi, sitten suunnittelimme pumaskan ulkoasun ja Elina hoiteli materiaalit painokuntoon. Sitten dokumentaatio painettiin ja sidottiin kirjaksi. Oli hienoa esitellä loppuun asti ajateltu dokumentaatio. Aikaa, vaivaa ja rahaa siihen meni, mutta palkaksi tuli tosi hyvä mieli.

Kisa oli kuulemma tiukka, sanoivat tuomari. Ranen tapestry voitti. Se on tosi upea ja laadukasta työtä. Vivat sille! Utan dokumentaatio cotesta oli ylitse muiden, hieno akateeminen työ. Vivat sillekin.
Vaikka ei voittoa tullutkaan, niin tuli se prenikka.
Voi itku, ensin tuli paronikunnalta vihreä virvaliekki tieteistä ja taiteista ja sitten siihen päälle vielä valtakunnan tunnustus eli jäsenyys Order of Panachessa, siis "töyhtöritarikunnassa" eli tieteistä ja taiteista.
Itkuhan siitä tuli. Olen ihan hirvittävän onnellinen ja nöyrän kiitollinen tästä tunnustuksesta.

Tänään illalla meillä on kotona morsiuskökät ja aion kiittää kaasoani Minttua siitä, että hän johdatti minun käsityön tielle. Minttu on nimittäin se ihminen, joka EI suostunut tekemään minulle ensimmäistä pukuani, vaan piirsi ruutupaperille Euran alusmekon kaavan ja sanoin että "siitä vaan, se on ihan helpppoa".
Käsitöiden tekemisestä tuli myöhemmin sitten todella suuri asia elämässäni. Jos joku on lukenut viime viikolla ilmestyneen Kodin Kuvalehden artikkelin Koukussa käsitöihin, saattaa sieltä löytää Sahran nykertämässä ja kertomassa, miten käsityöt pelastivat elämäni. Aika dramaattista, mutta niin siinä kävi. Miksi ja miten, se on siellä jutussa.

Kumarran siis maahan asti (entisenä astangajoogina se kyllä onnistuu vielä) ja kiitän kaikkia niitä, jotka ovat suositelleet minulle paikkaa ritarikunnassa. En tiedä ketä olette, mutta kiitos, kiitos, kiitos.
Ja osansa voivat ottaa kaikki ne, jotka ovat rohkaisseet tekemään. Neulakon Elinalla ja sitten Suvi-Tuulilla on ihan valtava merkitys: ensimmäisessä SCA-tapahtumassa majoituin heidän kanssaan samassa huoneessa. Henki meinasi salpaantua kun katselin ja kuuntelin heidän pukujaan ja käsityötarinoitaan. Olen näiden daamien suurin fani. Elina oli nytkin ihana, kun hänellä oli tapahtumassa aikaa näyttää miten on pohtinut kurttuhunnun tekoa.
Sellaisen minä haluan omiin häihini.
Niin, ne häät... pitääkin ruveta järjestämään. Mitähän siellä syötäisiin.....? Evalla ja Katrilla voi olla pari idea....

Knut otettiin lauantaina mukaan Piraatteihin. Salaisten rituaalien seurauksena oli kipeä pää sunnuntaiaamuna. Rankka salaseura!