Hiidenjäniksenhiihdot

Taisi olla tapaninpäivän aamu, olin juonut kolme mukillista kahvia ja siksi siis melko vireässä tilassa. Seisoin koirien kanssa pihalla. Katselin lumista, valtavaa puutarhaani.... tuohon mahtuisi hiihtostadion...

Ja niinpä me päätimme järjestää vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi muinaishiihtokisat.

Pukkisaaren rautakautisessa kauppakylässä Sommelo ry järjestää aina laskiaissunnuntaisin kansainväliset Hiihdenhirvenhiihdot. Olen ollut niissä itsekin hiihtämässä ja voi että on lylyn lykkiminen rankkaa, mutta hyvin hauskaa.

Tänä vuonna aiomme panostaa Hollolan ja Viikinkiajan laiva ry:n joukkueissa paitsi k0meaan pukeutumiseen, myös itse urheilusuoritukseen. Siispä järjestimme nämä treenihenkiset katsastuskisat. Tapahtuma oli samalla yhteistoimintapäivä Hollolan keskiaikaseuran ja Aarnimetsän pitäjän Miehonlinnan kesken.

Herra viritteli heti aamusta Vallin muinaissuksia ja paranteli muun muassa sidontaa. Muinaissuksemme ovat mallia Jämsän suolöytö C1 eli alkuperäiset löytyvät Kansallismuseosta. Nehän eivät pysy tunnetusti jalassa, eivät ainakaan ankaran kilpahiihdännän aikana. Eli piti vähän virittää. Se tehtiiin - tietysti - meidän keittiössämme.

Enkkuterrieri Eikka tietysti avustaa suksienkin laitossa.

Minä keittelin sillä välin kymmenkunta litraa suppilovahverokeittoa ja leipaisin kakkupohjan, olihan näet samalla syntymäpäiväni.

Minttu ja Kartsa tulivat hyvissä ajoin auttelemaan, Minttu koristeli "käpykakkumme" marsipaanilla ylen koreaksi ja miesväki hääräsi ampumahiihtostadionia kuntoon ja viritteli nuotiota.

Hiihdenhirvenhiihto on siis kisa, jossa kierretään ensin koko Pukkisaari, sitten ammutaan muinaisjousella se hirvi kuoliaaksi ja riennetään maaliin viemään viestiä eteenpäin. Jos hirvi ei kaadu kahdella nuolella, tulee sakkokierros hiihdettäväksi.

Meillä latu kulki ampumapaikkana toimineelta yrttilaatikolta sireenintaimia väistellen omenapuiden takaa kuusiaidalle, vattupuskan poikki nuotiopaikalle, siitä edelleen halkoliiterin ja perennapenkin ohi takaisin ampumapaikalle. Sakkokierroksena toimi lenkki vihannesmaan kautta.

Tässä Minttu taiteilee radan aika vaativassa kohdassa eli vattumaan kurvissa.

Voi että oli lystiä! Jiri toimi virallisena pönöttäjänä eli kirjurina ja merkkasi suorituksia ylös. Hieno taulukko saatiin aikaiseksi. Kartsa voitti, meidän herra tuli toiseksi ja hävisi Kartsalle vaivaiset kuusi sekuntia. Minä vetäisin naistensarjan pohja-ajan ja olin kokonaistuloksissa siis kolmas. Miksu oli neljäs, hienosti kisaan mukaan tullut veljeni Markku viides. Mahtavaa että Ilonakin innostui suksille, tuloksena kuudes sija. Minttu seitsemäs ja jopa hiihtoa suunnattomasti inhoava Auli lähti ladulle nappaamaan kahdeksannen sijan.

Minttu on jo saapumassa ammuntapaikalle eli kurvaa perennapenkin nurkalta kohti yrttilaatikkoa. Anu ja Anna Sofiakin seuraavat jännittyneenä, miten Mintun suoritus etenee. Valmentaja-aviomies Kartsa antaa viime hetken ampumavinkit.

Päivän yllättäjä oli kahdeksanvuotias Viljaana, joka hiihti aikuisten suksilla aikuisten matkan (kierros pihan ympäri, ammunta ja toinen kierros pihan ympäri). Viljaana voitti kaatumatilaston (viisi muksahdusta), mutta ampui maalijäniksen toisella nuolella ja selvisi ilman sakkoja.

Katri, Hitla, Anu ja pikkuinen Anna Sofia sekä yksi J:llä alkava Karhunpoika pitivät hyvin meteliä yleisössä. Ja sitten paistettiin makkaraa nuotiolla, juotiin kuumaa mehua, syötiin sisällä soppaa, katsottiin kuvia häistä ja hiihdoista ja syötiin kakkua.

Hieno päivä, hienot synttärit ja mahtava tapa aloittaa uusi vuosi!

Tässä vielä loppuillan tunnelmia Ilonan ja Mintun tapaan.