Siirry pääsisältöön

Back to the roots

Tuo otsikko viittaa aika moneen asiaan... Harrikkaporukoilla on sellaisen kemut kerran vuodessa. Ne ovat kokoontumisajot, joiden on tarkoitus olla niinkuin silloin ennen vanhaan hyvään aikaan kun Hd oli vielä harvinainen näky maantiellä. Minäkin kun aloin vuonna 1991 harrastaa ameriikanpyöriä, japskilla ajellut työkaveri aukoi päätään että "tehkää vaan niitä mäntiä vaikka vyönsoljistanne, kun eihän harrikoihin saa edes varaosia".
No, japsikuski oli väärässä. Ja vaihtoi sitten myöhemmin oman ompelukoneensakin kunnon mopoon.
Ai jai sentään... joskus tulee ihan ikävä niitä aikoja. Mutta sitten taas ei yhtään kaipaa.
Prätkäpiireissä on nykyisin liikaa pullistelijoita, baari-bikereitä ja prätkä-ämmiä. Pullistelijat ovat niitä, joiden ego kasvaa vain sen takia, että taskussa on mopon avaimet. Ne samat hermostuvat jos niiden konepyörää sanoo mopoksi.
Baari-bikerit ovat niitä parrakkaita kaljuja nahkaliivi-äijiä, jotka keskittyvät kaljanjuomiseen ajamisen sijasta. Useimmalla ei edes ole sitä mopoa. Prätkä-ämmät taas ovat niitä, jotka käyttävät harrikan pikkuhousujakin koska meidän iskällä on nyt se mopo.

Mistäs tuo vuodatus nyt tuli?
Oikeasti mopoilu on hiton kivaa ja kyllä minulla on ikävä sitä kun ajeltiin Mikkosen Piian kanssa peräkkäin ympäri maata. Piia on ihan parasta mopoiluseuraa. Tai kun ajeltiin Huovisen Jari kanssa mutkatietä. Jari sillä ihanalla Pantterilla ja minä pienellä harrikalla perässä. Voi että se oli kivaa. Kaverit tosin eivät ymmärtäneet meitä... eihän nyt tuolla lailla voi ajella, naimisissa oleva mies...

Mun paras ajelukaveri ennen kuin tapasin meidän herran. Jari ja Pantteri 1950. Hirmu suloisia molemmat.

Silloin ajelin aina yksinäni, tai olihan siellä tarakalla se Lutka, tuunattu Barbie-nukkeni. Kun tapasin nykyisen aviomieheni, yritimme ajella madalletulla sporalla kaksipäällä. Ei siitä tule mitään: minä en halua istua kyydissä ja vaikka välillä melkoinen äijä olenkin, en ole niin butch, että saisiki kiksejä poikaystävän kuskaamisesta. Niinpä olen nauttinut älyttömästi siitä kun herra ajaa ja minä katselen kuinka se kurvaa komeana pihaan.... aaahh. Meidän herra näyttää hyvältä prätkän(kin) päällä. Pitääköhän soittaa Jarmolle Art-Motoriin ettei mopo olekaan kaupan. Huokaus sentään.

Ääh... oikeasti otsikko viittaa siihen, että ihmisen on hyvä palata juurilleen. Me menemme taas tänään katsomaan muinaispukuja : ) Hollolan seura tekee ekskursion Heinolaan.

Ekaksi käyn kuitenkin Vierumäellä Rampsissa maistelemassa uuden maakunnallisen Vellamo-menun ja sitten pyhiinvaeltamaan Heinolaan.

On kuulemma kyselty kahta asiaa: hääkuvia ja sitä uutta blogia. Hääkuvat pitäisi tosiaan saada laitettua picasaan ja edes yksi niistä noin 500 kuvasta valittua viralliseksi potretiksi.
Ja työpaikan virallinen nörtti tulee perjantaina tekemään sen pinkin blogipohjan. Jospa se silloin sitten alkaisi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Helgi & Herjolfsnes 63

Tein taas tämän. Se tunnetaan nimellä Herjolfsnes 63, tai D10594. Nyt sen saa Helgi. Takin päällä on avoinna kirja Medieval garments reconstructed, Norse Clothing Patterns (Fransen, Norgaard, Östergaard, Aarnus University Press 2010). I made this again. This is known as Herjolfsnes 63 or D10594. This is for Helgi. Tanskan kansallismuseon vitriinissä on sama takki. Kävin katsomassa, miltä se siellä näyttää. This same garment is in Nationalmuseet, Copenhagen Denmark. I went to see, how it looks like. Tämä oli neljäs 63 jonka tein miehelle ja joka kerta hihan kanssa joutuu sovittelemaan. Nyt suurin ongelma oli se, että kangasta oli kutakuinkin sentilleen tarpeeksi. Hihaan tuli ylimääräinen sauma. Kangas on ollut Helgillä pitkään, se on Handelsgilletin oranssia villaa ja se on pesty, jolloin kangas on pehmentynyt... ja kutistunut. This is fourth 63 I have made for a male user. This funny sleeve needs a lot fitting every time. This time I had extra challenge: there was just enough fabric, b...

Krista Vajanto: Dyes and Dyeing Methods in Late Iron Age Finland

 Väritestejä Kaarinan muinaispuvun viitan uudeksi tulkinnaksi. / Dye tests for Kaarina costumes new shawl colours Miltä kuulostaisi ajatus lähes mustasta muinaispuvusta? Helsingin yliopistossa tarkastettu Krista Vajannon väitöskirja Suomen rautakauden väriaineista ja värjäysmenetelmistä paljastaa, että musta - eli lähes musta - olisi ollut arvostettu ja haluttu väri myös tuolloin. Ja että sen värjääminen oli mahdollista, siihen tarvittiin toki taitava värjäri, joka tiesi mitä teki aikaa sekä päällekkäisvärjäyksiä. No miten olisi violetti viitta? Mikäs siinä, sekin olisi ollut mahdollinen! Tällä kertaa annan Kristan itse kertoa väitöstutkimuksestaa. Lopussa paljastus siitä, mitä puuhaamme Kristan kanssa! How would you feel about black dress in Finnish iron age? According to Krista Vajanto ( read her PhD from here ) black, ar almost black, would have been wanted colour already during Finnish iron age. She also tells that dyeing it was possible. Yes, a talented dyed was needed, and so...

Miten tehdään lettikoriste. How to make a braid decoration.

Kintaat minulle. Mittens for me. Näin kuvan neulakinnastekniikalla tehdystä lettikoristeesta kintaissa. Oli aivan pakko kokeilla, miten se tehdään. I saw a picture of braid decoration which was made by nålbinding and I just had to test how to make it. Miten tehdään lettikoriste: How to make a braid decoration: 1. Neulasin kierroksen koristevärillä kintaan reunaan: I started by nålbinding a one row with decoration yarn: 2. Kun kierros oli täynnä, tein pienen pätkän neulosta kiinnittämättä sitä reunaan. Tässä työssä käytin koristeluun kaksisäikeistä lankaa ja suomalaista pistoa (2+2, F2) , joten lenkkejä on 15. Kintaat ovat kolmisäikeistä ja tietysti oman pihan kasveilla värjätyt. When first round was ready, I nålbinded some stiches without attaching them. I used for decoration 2-ply yarn and finnish stich ( 2+2, F2), so I made 15 loops. The mittens are 3-ply wool and of course naturally dyed with home-grown plants. 3. Tein kaksi pötköä lisää, kiinnitin alut neljällä silmukalla kintaan r...