Iso mopo on siis myytävänä, mutta aina voi fiilistellä pienemmällä, tuumasi herra ja lähti ajamaan Halavatun Pappojen rivissä pappamopolla oikein kilpaa. Pippon moottoriradalla Lahdessa oli sunnuntaina sellainen tapahtuma, jossa sedän hassuissa vaatteissaan lähes lentävillä koneillaan ajoivat kilpaa speedway-rataa.
Herra epäili ensin koko jutun järkevyyttä, mutta pari kiekkaa lainakoneella ja ukko oli yhtä hymyä. Minut oli siinä vaiheessa jo nakitettu taas vaihteeksi makkarakojuun eli varikon testosteronia tihkuva ilmapiiri jäi kokematta.
Kun kisa alkoi, joku kioskidaameista kysyi, että onkos se sinun mies kun ajaa viimeisenä. Ei hitto, ei ole, sen kuuluu johtaa.
No, vikana se siellä huristi. Olivat näet sen verran kovasti pelänneet meidän herran menestymistä, että antoivat sellaisen nuhaisen ja yskivän pelin sille. Melko epistä!
Herra ja kisakone.
Siskon uusi hunajapupu eli Jakke oli niin palkintojen perään, että kun ei ehtinyt ekana maaliviivoille (siellä oli joku monimutkainen ajokaaviojuttu käytössä) niin kaatui varmuuden vuoksi kaksi kertaa ja sai siitä hyvästä palkinnon.
Sovittiin, että seuraavissa kisoissa meidän herra kaatuilee koko ajan, jos sillä kerta saa meriittiä Pappa-luokissa.
Pärinä oli ihan tunnelmallista ja hauskaakin se oli. Siellä ne tunturiukot viilettivät yhdenmukaisissa ajoasuissaan ja yhden mopon tarakalla oli lasten turvaistuinkin kiinni.
Päivän lystikkäin peli oli pieni Honda Monkey (tai joku sellainen), jossa oli sivuvaunu:
Meillä onkin tuollainen jo liiterissä, enää vain sivuvaunu ja laatikko kiinni ja kauppareissut saavat ihan uuden ilmeen.
Kuten arvata saattaa, nyt on sitten saatava pappatunskakin meidän perheesen...skootterikin on vielä hankkimatta.
On se hyvä, että ihminen jaksaa innostua aina vain uusista asioisa.
Kommentit
Lähetä kommentti