Ähky, pöhö, muijasota ja juoksuaika

Mitä mitä!? Ei, ei UlfR ole menossa siivoamaan, vaan hiihtää hiiden hirveä. Kas kun ihmisten itsekkyyteen harmistuneet haltijat veivät keihään niin jotain piti keksiä tilalle....Ja tietysti vain toinen suksi oli ankkuriosuudella ehjänä.

Uuuh... siitä on jo pari päivää kun kotiuduimme Tornan Hiidenhirvenhiihdoista, mutta maha ei ole vieläkään laskeutunut. Painoa taisi tulla kilokaupalla lisää, sen verran tuhdit eväät olivat herrat Ilikka ja Henriikkus Pöksyläinen laatineet. Oli kuulkaa loimulohet ja paistetut muikut, kuivatut lihat, käristykset ja leipäjuustot kermassa hillujen kera... sitten vielä omaat pikkuiset juustoeväät... seitsemää eri sorttia aika jänniä juustoja ja minipaprikat juustolla täytettynä... ilmakuivattua makkaraa Miian kaupasta ja vähän namusia, niin jopa on keho taas shokkitilassa.

Oikeasti, nyt on sentään jo tiistaiaamu ja pöhö on sellainen, että hyvä kun tajuissaan pysyy.

On se hyvä, että tuli lyötyä Thorsteinin kanssa oikein kättä päälle uuden elämän aloittamisesta. Herra oli jo saunassa matsien jälkeen palkannut Torstin personal trainerikseen ja minä kun ähkyä ääneen valitin, niin Torsti ehdotti että juostaan. Vaikka viisi kilsaa, minä määrään suunnan ja Torsti tahdin.

Vaikka yllytettävä olenkin, niin siinä hetkessä en lähtenyt sutimaan hankeen Torstin tahdissa. Mutta sitten heti kotiin päästyämme...

Näin kävi! Maanantaina aamupäivällä sidoin herran ympärille sykemittarin ja sitten lähdettiin Pikku Vesijärven rantaan juoksentelemaan. Herra tepsutti ainakin kuusi kertaa pikkuveskun ympäri, se on aina kilsan per kierros. Me menimme koirien kanssa rauhallisemmin, hölkkää ja seurustelua vuoronperään.

Reilu tunti tehtiin sitä ja sitten mentiin muuten vain kävelemään Ruoriniemeen kävelytietä pitkin. Matkalla treenattiin vielä jalkoja ja selkää kaupungin asentamilla kuntoiluvempaimilla.

Ja tänään tulin taas polkupyörällä töihin... huikeat 1,7 kilsaa per suunta : )

Nastolassa asuessani työmatka oli sentään 21 kilsaa, sen kun teki fillarilla niin tunsi jo saavansa jotain aikaiseksi.

Kovaa kuntoa tarvitaan kesällä Nuijasodassa, jossa käydään myös Muijasota. Keksimme nimittäin lauantaina pitojen tauolla uuden urheilulajin... vain naisille, tosin Robert yritti mukaan, mutta ei kelvannut. Ei edes Robertinana (hänellä on tämä alter ego, Annanpäiven bath housesta tuttu).

Kaukameeli sen aloitti... muijasota on niinkuin sumopainia, mutta siinä lyödään mahoja vastakkain. Vain mahalla saa lyödä ja peppupuolella torjua. No, Kaukameeli joutui antautumaan isomman edessä... naulasin neidon ovea vasten kaksi kertaa. Me matsasimme muinaispukulaisten sarjassa.

Paronitar Katarina ja Rikissa-rouva ottivat yhteen kirtle-sarjassa... paronittaren pukkaisu oli mahtava!

Sen verran hurja laji on kyseessä, että kaikki miehet kaikkosivat nurkkaan peloissaan tutisemaan. Kun muijat painivat mahoillaan, siinä kuulkaa aitaa kaatuu ja tanner tömisee!

Kaukameeli taitaa jo suunnitella illan matsia... Sofia ehkä auttaa laatimaan ottelustrategiaa.
Pidimme Evan kanssa työpajaa miesten tapellessa keskenään ja nyt ainakin viisi uutta ihmistä osaa tehdä lautanauhaa. Hirmu pätkiä tekivät Katin tytöt, hyvä hyvä. Elzebeth opetti tekemään kynttilöitä ja niitä syntyi paljon!

Sunnuntaina Evalla lopulta oli aikaa näyttää millaisin levennyksin neulapipo syntyy, siis ei-piippa-mallinen. Tein aloituksen ja kotimatkalla pipo melkein jo valmistuikin. Susannalle olin aikaisemmin lähettänyt kuvia mitä ihmeellisimmistä aloituksista, pannulapusta aina psykedeeliseen nännimalliin. Nyt tulee vihdoin sitä oikeaa pipoa. Siitä riemastuneena tein eilen toisen pipon. Nyt pitää vain visioida niihin turkikset reunaan ja sitten keksiä että mitä niillä pipoilla lopulta tehdään...

Näitä tulee nyt.

Saltivikiin on aika ilmoittautua. Tai siis olen jo laittanut osan porukasta tiedoksi järjestäjille, mutta katsotaan tuleeko vielä jälkijunalaisia.

Suwiöiden ruokalista pitäisi laatia... jotain kevyempää kuin Tornassa. Röyh.

Ja ohjelmaa... Tornan pojat olivat laittaneet hyvän hirvenhiihdon: jokaisen piti osallistua erilaisten tehtävien tekemiseen ja ongelmien ratkomiseen, jotta haltiat saatiin lepytettyä, jotta saatiin takaisin se keihäs, jolla hiiden hirveä päästiin hiihtämään.

Tässä syntyy viisisäkeinen laulu suuttuneiden haltijoiden lepyttämiseksi. Mikael, Knut, Raconzay ja UlfR runoilevat.

Hieno tapahtuma, jossa kaikki tekivät töitä yhteisen päämäärän eteen. Ei huono tavoite näin itsekkäinä aikoina.

Niin, oli siellä jousiammuntaakin. Oliver voitti virallisen sarjan, minä sain hovissa "kunniamaininnan" parhaana ampujana "kuurojen, sokeiden eläkeläisnaisten sarjassa" (valitettavasti ei myös mykkien, paroni aika kivasti lisäsi). Eli en siis osunut kertaakaan mitään matkalta. Heh heh. Rikissa halusi samaan sarjaan, mutta osui kerran säkkiin eli tuli siinä sitten toiseksi. Heidän herra oli sentään jaetulla kakkossijalla siinä oikeassa kisassa.

Evan uusi tyyli. Tosin viitta on Uffen, mutta siellä on alla Euran mekko!