Me teimme tyttöporukalla Kallelle synttärilahjaksi villatunikan komein nauhoin; Suskin nauhat ja minä ompelin mekon kasaan. Pidettiin puhe ja laulettiin päälle. Kalle oli tyytyväinen lahjaansa ja oikein rintaa röyhistellen puki sen heti päälleen. Otettiin sitten virallinen potretti tuttu Sandels-tölkki kädessä, mutta se on vielä Mintun kamerassa, joten en saanut sitä tähän hätään.
Tässä siis Kallen talkoo -look. Sotkaa ollaan rapsimassa. Tätä herkkua on muutes taas lauantaina tarjolla.
Oli kivat ja tunnelmalliset juhlat ja erittäin opettavaiset myös. Kun kuulimme että Patrik ja Anna tulevat myös, otimme tietysti herran jouhikon mukaan. Voi että Patrik soitti sitä hienosti! Oli hauskaa kun hän opetti myös meidän herraa - Mintun keittiössä oli oikein soittotunnit. Anna on mielettömän lahjakas soittaja myös, hänen pussinsa oli täynnä erilaisia pillejä. On aina hienoa kuunnella, kun joku soittaa. Innostuimme Mintun ja Ilonan kanssa vähän hypähtelemään keittiössä soiton tahdissa.
Salin puolella ihmeteltiin Hollolan keskiaikaseuran uuden kirjaston ensimmäisiä hankintoja eli Rautakauden kuvastoa. Moni tuttu solki ja miekka sieltä löytyikin.
Katselin ihastuneena Mitron rouvan Katin muinaispukua... se on tyylikäs. Sellainen muikkareiden pitää olla. Hillityt, uskottavat värit, hienot korut lisälaitteineen ja pronssispiraalia juuri sopiva määrä oikeissa paikoissa. Minun geeneissäni on sen verran harakkaa, että aina pitää laittaa kamalasti tingeltangelia ja paljon värejä. Ja uusi peplos on aivan liian paksua kangasta; pidin sitä Tornan pidoissa ensimmäisen kattauksen ajan, sitten tuli liian kuuma. Samalla kun riisuu vaippahameen, jota moni myös peplokseksi kutsuu, joutuu luopumaan myös olkasoljista ja ketjuista... Katin vaippahameen (yritän pysyä tässä oikeassa termissä) kangas oli täydellinen; hienoa toimikasta ja passelin ohut.
Tofan ja Katin muikkareissa on molemmissa sellainen hauska puoli, että niitä on pidetty... Kaikki ne, joilla Euran puku on kotona putken ympärille kierrettynä ja silkkipaperiin käärittynä varmaan kauhistuisivat Tofan puvusta, joka on todella monet tapahtumat nähnyt. Se on juuri hienoa siinä. Puku on käyttöesine, ei kaapissa ihasteltava aarre. Okei, loistoa lisää se, että Tofa on kutonut kankaat itse...
Niinpä jatkan täydellisen muikkarikokonaisuuden metsästämistä. Tilasin Naturtuchesta krappivillaa vaippahameeksi ja tummansinistä essuksi. Piti tilata jotain ruskeaa... mutta ne maksoivat hurjan paljon... ja se krappi on niin hieno... harakka iski taas.
Torstilta sainkin uudet soljet ja ketjunkannattimet lahjaksi. Solkiin on kaiverrettu riimuilla Sahra. Tosi mukavalta tuntui. Ja niihin sitten Torstin tekemää kankiketjua ja sitten ne Pasilta saadut räpylät ja kellot.
Niin.. en sitten enää olekaan hurja Harrikka-mimmi. Mopo vaihtoi omistajaa. Goodbye pieni ihana mopo. Onneksi Pia lupasi ajella joku ilta chopperillaan pihaan, ettei ihan unohdu.
Kommentit
Lähetä kommentti