Mikä siinä on, ettei osaa pakata ajoissa? Muistan kun matkustin ensimmäisiä kertoja jonnekin kauas, niin johan laukkua pakattiin viikkoja ennen. Oli aika, jolloin keräsin kaikki mukaan otettavat siisteiksi pinoiksi, jotka sitten jotenkin rationaalisessa järjestyksessä pakattiin laukkuun.
Miten sellaiseksi voisi taas tulla? Me olemme tehneet oikein periaatepäätöksiä siitä, että kun lähdetään niin pakataan ajoissa. Juupa juu.
Viime kesän Visby-reissu veti ehkä pakkaamisen pohjat. Meillä oli pojan rippijuhlat ja Miksu pesueineen tuli hakemaan meitä viiden aikaan, menimme siis karavaanina kahdella autolla. Hätistettiin vieraat pois pihasta ja... alettiin pakkaamaan... Koko leiri telttoineen ja katoksineen ja viikon varusteineen.
Siihen meni kaksi tuntia. Paronittareni eli hänen ylhäisyytensä Saarennon Katariina silitti huntuja ja mekkoja rytättäväksi haarasäkkehin, samalla kun paroni pistettiin pakkaamaan autoon kaikenlaista raskasta. Me herran kanssa ryntäilimme ees taas visioimassa, mitä kaikkea voimme tarvita.
Muut reissut toistavat tätä kaavaa. Enkä todellakaan ole ainoa, joka ompelee viimeisenä iltana vielä mekkoja ja huppuja ja viittoja... viime yönä väsäsin muikkareihin sopivan huntulaittteen, koska Rajasodassa on hovi, eikä sinne sovi mennä nuotionhajuisessa huivissa.
Odottelen tässä postiakin tulevaksi, jos vaikka olkasoljet tulisivat mustakätisen sepän pajalta... Pasi korjasi niitä, kun soljet aukeilivat. Ja niitä ihania linnunvarpaita odotan tietysti myös.
Kohta lähdetään, herra käy vaan ensin tekemässä työpäivänsä. Ja onko kamat pakattu? Ei.
No, makuukset ja astiat on laitettu. Herran vaatteet lojuvat iloisena kekona olohuoneen lattialla. Siitä sitten yksi vaatekerta päälle ja loput säkkiin - tilan säästämiseksi me matkustamme aina releet niskassa jo kotoa. Ei meillä koskaan ole mitään nykyaikaista asustetta matkassa.
Minulla on koko muinaisgarderoobi leviteltynä musiikkihuoneeseen ja kohta olisi päätettävä, mitä otan mukaan. Käsitöitä olen kerännyt keittiön pöydälle ruodittavaksi ja lautanauhalankoja selatessa unohduin ihastelemaan noita kasvivärjättyjä lankoja... ei siis tehokasta vieläkään. Jouset ja muinaissukset ovat matsikassin päällä, hyvä edes että ne on etsitty.
Nyt ihmettelen, missä on munniharppu. Otamme mukaan pienen bändin, meillä on jouhikko, rapapalli, tinapilli ja munniharppu - heti kun se löytyy. Jos vaikka joku osais soittaaa....
sillä välin kun herra työskentelee, pitää siis pakata auto, käydä hoitamassa miljoona asiaa kaupungilla ja rapsuttaa Pinjaa ja Eikkaa tarpeeksi, että jaksaa ilman niitä sunnuntaiyöhön.
Menenkin tästä tekemään jotain. Niin, meinaan sipaista vielä mudcaken evääksi.
Täältä tullaan, Tornan tytöt ja pojat!
Miten sellaiseksi voisi taas tulla? Me olemme tehneet oikein periaatepäätöksiä siitä, että kun lähdetään niin pakataan ajoissa. Juupa juu.
Viime kesän Visby-reissu veti ehkä pakkaamisen pohjat. Meillä oli pojan rippijuhlat ja Miksu pesueineen tuli hakemaan meitä viiden aikaan, menimme siis karavaanina kahdella autolla. Hätistettiin vieraat pois pihasta ja... alettiin pakkaamaan... Koko leiri telttoineen ja katoksineen ja viikon varusteineen.
Siihen meni kaksi tuntia. Paronittareni eli hänen ylhäisyytensä Saarennon Katariina silitti huntuja ja mekkoja rytättäväksi haarasäkkehin, samalla kun paroni pistettiin pakkaamaan autoon kaikenlaista raskasta. Me herran kanssa ryntäilimme ees taas visioimassa, mitä kaikkea voimme tarvita.
Muut reissut toistavat tätä kaavaa. Enkä todellakaan ole ainoa, joka ompelee viimeisenä iltana vielä mekkoja ja huppuja ja viittoja... viime yönä väsäsin muikkareihin sopivan huntulaittteen, koska Rajasodassa on hovi, eikä sinne sovi mennä nuotionhajuisessa huivissa.
Odottelen tässä postiakin tulevaksi, jos vaikka olkasoljet tulisivat mustakätisen sepän pajalta... Pasi korjasi niitä, kun soljet aukeilivat. Ja niitä ihania linnunvarpaita odotan tietysti myös.
Kohta lähdetään, herra käy vaan ensin tekemässä työpäivänsä. Ja onko kamat pakattu? Ei.
No, makuukset ja astiat on laitettu. Herran vaatteet lojuvat iloisena kekona olohuoneen lattialla. Siitä sitten yksi vaatekerta päälle ja loput säkkiin - tilan säästämiseksi me matkustamme aina releet niskassa jo kotoa. Ei meillä koskaan ole mitään nykyaikaista asustetta matkassa.
Minulla on koko muinaisgarderoobi leviteltynä musiikkihuoneeseen ja kohta olisi päätettävä, mitä otan mukaan. Käsitöitä olen kerännyt keittiön pöydälle ruodittavaksi ja lautanauhalankoja selatessa unohduin ihastelemaan noita kasvivärjättyjä lankoja... ei siis tehokasta vieläkään. Jouset ja muinaissukset ovat matsikassin päällä, hyvä edes että ne on etsitty.
Nyt ihmettelen, missä on munniharppu. Otamme mukaan pienen bändin, meillä on jouhikko, rapapalli, tinapilli ja munniharppu - heti kun se löytyy. Jos vaikka joku osais soittaaa....
sillä välin kun herra työskentelee, pitää siis pakata auto, käydä hoitamassa miljoona asiaa kaupungilla ja rapsuttaa Pinjaa ja Eikkaa tarpeeksi, että jaksaa ilman niitä sunnuntaiyöhön.
Menenkin tästä tekemään jotain. Niin, meinaan sipaista vielä mudcaken evääksi.
Täältä tullaan, Tornan tytöt ja pojat!
Nallebiili onkin varsinainen aikakone, ikinä missään muussa kulkuneuvossa aikajatkumo ei murru samalla lailla. Muistissa hyvinkin esim. matka Kuusaalta Lahden ja Riihimäen kautta Hämeenlinnaan, 4,5 tuntia. Pidentäähän se lenkki Riksun kautta hiukan, mutta kolme tuntia on pohjat. Saati Akatemiamatka Lievestuorelle, lähtö Kuusaalta viideltä ja perillä olitiin puoli kaksitoista. Hauskojahan ne reissut on, mutta... =D
VastaaPoista