Värinöitä

Olipa kerran aika, kun minulla oli tasan yksi väri. Musta. Mustaa mustalla. Mustat farkut, musta hame, musta paita... no hevonen sentään oli valkoinen.

Käsitöiden harrastaminen on avannut ihan uuden maailman: värit. Jos saisin valita, en muuta tekisikään kuin värjäisin itse lankoja ja tekisin niistä jotain ... tällä hetkellä se jotain ovat lautanauhat.

Olen ennenkin kehunut Suskin värimaailmaa - yksi parhaista. Hänellä on taito yhdistää kauniita värejä toisiaan täydentäviksi yhdistelmiksi.

Värit ovat outo juttu. Vaikka miten yrittäisin luoda lautanauhaa, joka olisi kahden tai useamman värin harmoninen liitto, aina niihin päätyy vastavärejä, kuten se ennenkin ihmettelemäni punainen ja vihreä.

Toissa iltana yritin taas oikein tekemällä tehdä... otin harmaata ja krappinpunaiseen taittuvaa... ja heitin sivuun. Otin sinistä ja... pah. Keltaista? Oranssia?

EI! Vihreäää! Punaista!!! Toista vihreää!!! Hyvä on, vähän keltaista... tässä lähikuvaa.

Hassua... vaalea vedenvihreä on muuttunut seurassa harmaaksi...

Aulille eli paronittarelle tein viime viikolla viitisen metriä yhdistelmällä laventeli-tummasininen-vanha roosa. Tajunnan räjätttävä kokemus! Nauhasta piti tulla sininen tai jotain sinne päin... se puhdas kirkkaansininen katosi laventelin ja vanhan roosan sekaan vain pilkuiksi ja silmiksi. Hyvässä valossa roosa nousee laventelista... mutta sepä sointuukin Aulin uuden Euran mekon kaavalla tehdyn laventeliin taittuvan villamekon kanssa. Nyt jänskättää, mikä väri löytää tiensä päällysmekoksi tähän kokoelmaan.

Tänään yritän taas ... enpäs. Seuraava punavihreäkeltainen lauta on jo mielessä.

Krappivilla tulee pian Saksasta ja siihen pitää saada nauhoja. Tuskin maltan odottaa, että saan leväyttää lanka-arkut levälleen ja sommitella. Se tunne on sanoinkuvaamaton. Värien näläksi sitä olen joskus sanonut. Musta kausi on tainnut tehdä tehtävänsä ja jättää aukon... "värimummoni" lankalaatikon edessä olen ihan heikkona ja Iitin värikeskukseen ei ole mitään asiaa. Lompakko on köyhtynyt muun muassa kokenillien ansiosta.

Pihamaallakin on kudottu, mutta materiaali on vähän lankoja rankempaa. Ilona, Miksu ja Riku ovat kukin vuorollaan punnertaneet Sotkan pohjamattoja tuoreesta pajusta. Ilman pajumattoja Sotka ei veteen mene tai ainakaan ei liiku minnekään: niiden päälle tulevat kölin paikkaa muinaisveneessä tekevät painolastikivet.

Se näyttää tältä:

Hei, jos ketä kiinnostaa sellainen viikinkiaikainen laivailu niin meillä onkin lauantaina talkoot ja kevätkokous ja sunnuntaina vesillelasku!

PS: Sähköposti pompsautti hetki sitten taas uuden lautanauhaohjeen, Elzebethiltä. Joo, Hillan puna-vihreä vyö! Mitäs sitä vastaan tappelemaan...